Auringon ottaminen on ollut minulle aina osa kesää ja lomamatkoja. Jo lapsena uskoin, että ruskettunut iho oli onnistuneen loman merkki.
Tämä johti siihen, että makoilin auringossa ja paloin useita kertoja. Vanhempani eivät tästä huolestuneet, sillä muidenkin lapset ottivat aurinkoa ja paloivat. Punotuksia hoidettiin aftersunilla ja kaikki hyvin.
Muistan 12-vuotiaana maanneeni uima-allasalueella Rhodoksella ja ihmetelleeni sitä, kuinka paljon aikuiset jaksavat olla auringossa. Koin pelonsekaista ihailua tuntematonta, kahvipavun väristä naista kohtaan. Myöhemmin opin, että jokaisella hotellialueella on ainakin yksi tällainen auringon palvontaan erikoistunut nainen tai mies.
Kävin elämäni ensimmäisen kerran solariumissa 18-vuotiaana, ja tästä tuli hetkeksi paha tapa. Selitin itselleni, että vahvistin ihoni suojakerrointa kesää varten. Selitys oli surkea, mutta kukaan ei sanonut sitä minulle. Rusketushan on itse asiassa hyvin huono aurinkosuoja. Tämän huomasin käytännössäkin, sillä kesän koittaessa ihoni paloi solariumissa kärvistelystä huolimatta.
Myönsin itselleni vasta viime kesänä, että palan herkästi ja rusketun huonosti. Tutustuin ihotyyppeihin ja tajusin olevani ensimmäisen ja toisen välillä. Minulla on vaalea iho, punaiset hiukset ja pisamia. Pikkusiskoni sen sijaan edustaa ensimmäistä ihotyyppiä. Hän ei rusketu ja palaa aina.
Siskoni kaltaisia on noin viisi prosenttia geneettisesti suomalaisista. Tyypin kaksi edustajia on 25 prosenttia. Suurin osa suomalaisista (60 prosenttia) kuuluu ihotyyppiin kolme. Heillä on ruskeat hiukset, he palavat joskus ja sietävät hyvin aurinkoa. (Artikkelin lopusta löytyy taulukko ihotyypeistä.)
On suorastaan hölmöä, että kilpailin ystävieni kanssa ruskettumisesta. He ruskettuivat kauniisti ihotyppinsä takia, ei siksi, että heillä olisi kivempaa tai siksi he olisivat parempia auringonottajia. Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia voittaa. Lehtien pisamanaamaiset ruskettuneet naiset ovat luultavasti käyneet läpi Photoshopin tai käyttäneet itseruskettavia voiteita.
Tutkimusten mukaan toistuva palaminen lisää riskiä sairastua melanoomaan ja jo punottavakin iho on palanut. Riski kasvaa, jos on palanut toistuvasti lapsena. Kuinkahan monta kertaa olen nahkani kärvistänyt? Neljä kertaa joka vuosi? Yhteensä 112 kertaa? Ajatus on pelottava.
Onko toisen rusketuksen kehumisessa oikeastaan mitään järkeä? Olen saanut niin lapsena kuin aikuisenakin kehuja siitä, että olen kuin olenkin onnistunut ruskettumaan kesälomalla. Kehut johtivat siihen, että rusketuksesta tuli kesäloman tavoite. Sillä ei ollut väliä, kuinka monta kertaa paloin rusketuksen saamiseksi.
Toivon, että asenne olisi muuttumassa ja auringonottoon suhtauduttaisiin järkevästi. Lopulta tulee kuitenkin talvi ja muutumme kaikki kalpeiksi.
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja, joka rakastaa auringossa olemista, mutta haluaa välttää palamista.
Kuva:
Panthermedia
Lue myös:
Näin vältät auringossa palamisen
9 myyttiä auringonotosta
