Jatkuva puhuminen pahoinvoinnista ja mielenterveysongelmista on ajanut nuoret tarkkailemaan tunteitaan. Niiden kanssa ei kuitenkaan osata olla.
– Ollaanko jo liian valppaita? Ovatko nuoret oppineet huolestumaan kaikista tunteistaan, kysyy Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori, ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala .
– Elämään kuuluu myös negatiivisia tunteita. On normaalia tuntea ahdistuneisuutta, jos vaatimukset tilapäisesti ylittävät suorituskyvyn tai ei ole nukkunut, hän muistuttaa.
Psykiatrinen kieli tarjoaa Kaltialan mukaan valmiin valikon epämääräisestä ikävästä olosta puhumiseen. Ihmiset asettavat itse diagnooseja, tekevät netissä testejä ja puhuvat niistä. Huolestutaan ilmiöistä, joille annetaan diagnooseilta kuulostavia nimiä ja mielenterveyspalveluihin hakeudutaan kertomaan niistä.
– Nuoret puhuvat paljon psykiatrisilla termeillä: ”Olen ihan ADHD, sain psykoosin ja minulle tuli kauhea trauma”, Kaltiala kertoo.
Merkittävä syy nuorten stressaantuneisuuteen ja tuskaisuuteen on hänen mielestään sosiaalinen media. Nuoret vertailevat itseään toisiin, ja heille tulee tunne, etteivät he ole oikeanlaisia ja saavuta oikeita asioita.
Lisäksi jatkuva some-elämä kuormittaa ja altistaa kiusaamiselle, mikä purkautuu ahdistuneisuuskyselyissä ilmenevinä oireina.
Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa osoitettiin, että lukiolaisten masennus- ja ahdistuneisuusoireet sekä yhteydenotot mielenterveyspalveluihin lisääntyivät sen jälkeen, kun he ryhtyivät koekäyttäjiksi Facebookin tullessa markkinoille.
Kaikki eivät tarvitse ammattiapua
Tytöillä on puberteetista alkaen poikia enemmän masennus-, ahdistus- ja syömishäiriötyyppisiä oireita. Tytöt reagoivat herkemmin huoliin ”itseen päin” kääntyvillä oireilla.
Kaltiala tähdentää, etteivät kaikki ahdistuneisuudesta kyselyissä raportoineet nuoret ole ammattiavun tarpeessa. Sitä tarvitsevat nuoret, joilla on toimintakykyä heikentävä häiriö. Tällöin ydinoireena on erittäin ahdistunut ja pelokas olo ilman ulkoista syytä.
Lisääntynyt mielenterveyspalvelujen käyttö tai ahdistusoireista kertominen Kouluterveyskyselyssä ei vielä kerro väestön terveydentilan äkillisestä muutoksesta.
– Ei ole epidemiologista tutkimusta siitä, että ahdistuneisuushäiriöt olisivat lisääntyneet.
Kännykät välillä kiinni
Suureen osaan ahdistuneisuusoireilusta auttaisi Kaltialan mielestä luotettava aikuinen, jolle nuori voisi kertoa huolistaan ja jonka avulla saisi perspektiiviä asioihin. Aikuisten täytyisi huolehtia siitä, että nuoret nukkuvat, syövät ja elämässä on muutakin kuin some.
Koulussa pitäisi olla pysyvyyttä, aikuisen ohjausta ja kännyköiden käyttöä täytyisi rajoittaa.
– Merkittävä osa kyselyissä ilmenevästä ahdistusoireilusta leikkaantuisi tällä tavoin.
Eristäytyminen lisäsi ahdistuneisuutta pandemiassa
Perusopetuksen 8.- ja 9.-luokkalaisista tytöistä kaksi kolmasosaa raportoi ainakin jostakin mielenterveysoireesta ja puolet useammasta oireesta THL:n Kouluterveyskyselyssä viime vuonna. Tulokset yllättivät tutkijat, sillä he odottivat mielenterveysoireiden vähentyneen pandemian väistyttyä.
Pojilla oli mielenterveysoireita saman verran kuin ennen pandemiaa tai hieman vähemmän. Kuitenkin kolmannes pojista kertoi jostakin mielenterveysoireesta. Ahdistuneisuus oli yleisin. Tulokset julkaistiin keväällä Lancetissa.
Tutkijoiden mukaan yksi keskeisimmistä syistä nuorten ahdistuneisuuden lisääntymiseen pandemiassa oli eristäytyminen. Nuoret tarvitsevat kontakteja ikätovereihin, jotta voivat harjoitella ikäkehityksen edellyttämiä taitoja yhdessä muiden nuorten kanssa.
Uusissa tutkimuksissa, myös Kouluterveyskyselyssä, nuoret raportoivat sosiaalisen ahdistuksen merkittävästä lisääntymisestä. Sama viesti tulee oppilaitoksista. Erityisesti tytöt kokevat sosiaalista ahdistusta.
Positiivinen löydös Kouluterveyskyselyssä oli se, että ahdistusoireet olivat vähentyneet sukupuoleltaan monimuotoisilla nuorilla.
THL:n ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä arvioi syyksi entistä myönteisemmän ilmapiirin, joka liittyy sukupuolten moninaisuuteen.
Vaikka kyselyissä nuoret raportoivat aiempaa enemmän oireilua, häiriöiden yleisyydessä ei liene Aalto-Setälän mukaan merkittävää muutosta. Epidemiologista tietoa mielenterveydenhäiriöiden esiintyvyydestä suomalaisnuorilla ei ole.
Puhuminen ahdistuksesta arkipäiväistynyt
Nuoret ymmärtävät mielenterveyden osaksi kokonaishyvinvointia, ja he puhuvat Aalto-Setälän mielestä luontevasti mielenterveydestä. Samalla tietoisuus mielenterveydenhäiriöistä on lisääntynyt. Mediassa käsitellään paljon ahdistusta.
Nuoret myös tietävät, että mielenterveysongelmiin voi hakea apua. Tämä on hänestä myönteistä.
Toisaalta oirepuhe on lisääntynyt jo niin paljon, että nuoret saattavat mieltää ahdistukseksi tavalliseen arkeen kuuluvia tunteita kuten pettymyksiä.
– Ahdistus on myös kehitystä eteenpäin vievä voima ja nuoruusiän kehityksen kannalta välttämätöntä, Aalto-Setälä sanoo.
Tulevaisuuden valo näkyviin
Arjen kiivas tempo lisää niin nuorten kuin heidän vanhempiensa kuormittuneisuutta. Aalto-Setälä korostaa, että nuorilla täytyisi olla mahdollisuus nähdä tulevaisuus valoisana. Heitä askarruttavat muiden muassa ilmastonmuutos ja sodat.
Koulutuspolitiikka on Aalto-Setälästä aika tempoilevaa peruskoulusta alkaen. Varsinkin toisella asteella pelisäännöt ovat muuttuneet nopeaan tahtiin. Tämä on turhauttavaa nuorille.
Lisäksi sosiaalisen median käytöllä on merkitystä nuorten ahdistuneisuuden kasvulle. Jatkuva viriketulva kuormittaa kehittyviä aivoja. Monet sosiaalisen median alustat koukuttavat. Somen runsas käyttö on yhteydessä mielenterveysongelmiin, mutta ei tarkkaan tiedetä, millä mekanismilla.
– Sosiaalinen media altistaa muun muassa kiusaamiselle ja lisää vertailua muihin. Digilaitteiden runsas käyttö on ajallisesti pois muusta tekemisestä, usein nukkumisesta, liikunnasta ja kohtaavista vuorovaikutuskontakteista.
Yhteisöllisyys keskiöön
Aalto-Setälä peräänkuuluttaa yhteisöllisyyden tukemista. Kouluissa pitäisi tarjota nuorille tukitoimia ja kehittää yhteisöllisyyttä kaikin tavoin ja. Osa nuorista tarvitsee juuri heille räätälöityjä palveluja.
Tärkeä rooli on oppilashuollolla. Pandemian aikana kouluterveydenhuollosta otettiin henkilökuntaa rokotusten toteuttamiseen. Nuorten lähipalveluja karsittiin silloin, kun nuoret niitä erityisesti tarvitsivat.
– Tätä ei varmaan olisi kannattanut tehdä.
