Lihasreuma (polymyalgia rheumatica) on vanhemmalla iällä alkava tulehduksellinen reumasairaus. Sen oire on symmetrinen ylä- ja alaraajojen suurten lihasten kipu ja jäykkyys.
Lihasreuma alkaa tavallisimmin noin 70-vuoden iässä ja kaksi kolmasosaa potilaista on naisia. Alle 50-vuotiailla sairaus on erittäin harvinainen.
Suomessa siihen sairastuu noin 1500–2000 henkilöä vuosittain.
Lihasreuman syntymekanismi on tuntematon. Perintötekijöillä ja erilaisilla sairastetuilla infektioilla saattaa olla merkitystä taudin synnyssä.
Lihasreuman oireet
Oireet alkavat useimmiten nopeasti, mutta joskus sairaus kehittyy hitaammin muutaman viikon tai kuukauden kuluessa.
Lihasreuman tyypillisimmät oireet ovat:
- melko nopeasti alkanut niskan, olkapäiden ja lonkkien seudun suurten lihasten kipu ja jäykkyys
- kivut vaivaavat vaikeammissa oireissa erityisesti aamulla ja lyhyen levon jälkeen päivällä
- yöllä nukkuessa kääntyminen voi olla hankalaa ja tuolista on vaikea nousta ylös ilman käsien apua
- pahimmillaan jopa pukeutumiseen voi tarvita toisen henkilön apua
- lievä kuumeilu, väsymys ja ruokahaluttomuus
- joskus mukana on nivelreumaa muistuttavia niveltulehduksia
Lihasreumaan voi liittyä myös suurten pään ja ylävartalon alueen valtimoiden tulehdus (jättisoluarteriitti), jonka oireita ovat päänsärky, leukojen väsyminen syödessä, päänahan arkuus, käsien väsyminen ja näköhäiriöt.
Silmiä verisuonittavien valtimoiden tulehdus voi aiheuttaa näön hämärtymistä, kaksoiskuvia ja jopa sokeutta, jos sairautta ei hoideta ajoissa.
Lihasreuman toteaminen
Lihasreuma todetaan yleensä perusterveydenhuollossa. Taudin jäljille voidaan päästä jo haastattelussa tyypillisten oireiden perusteella.
Lisäksi lääkäri voi todeta olka- ja lonkkanivelissä kivuliasta liikerajoitusta ja suuret lihakset voivat aristaa painelussa. Joskus pienissä nivelissä on turvotusta ja arkuutta.
Ultraäänitutkimuksessa voidaan hartioiden ja lonkkien alueella todeta limapussien, jänteiden ja nivelten tulehdusmuutoksia.
Lihasreuma voi muistuttaa infektiotauteja, muita reumaattisia tulehdussairauksia, fibromyalgiaa tai kilpirauhasen vajaatoimintaa. Nivelreumakin voi joskus alkaa polymyalgisin oirein.
Tulehdusarvot (lasko ja CRP) ovat lihasreumassa koholla. Muita poikkeavia laboratorioarvoja ovat lievä anemia ja kohonnut verihiutalepitoisuus (trombosytoosi). Tarpeen mukaan voidaan tehdä muita täydentäviä laboratoriotutkimuksia.
Lihasreuman diagnoosi voidaan varmentaa, jos suun kautta otettava kohtalainen annos glukokortikoidia poistaa oireet kokonaan tai lievittää niitä selvästi muutaman päivän kuluessa. Tulehdusarvot normaalistuvat tällöin parissa viikossa.
Lihasreuman hoito
Ensisijainen lääke lihasreumaan on glukokortikoidi. Seurannassa lääkitystä räätälöidään yksilöllisesti hoitovastetta, tulehdusarvoja ja haittavaikutuksia seuraten.
Ensimmäisten kuukausien aikana lääkitystä vähennetään ja yritetään löytää pienin taudin rauhallisena pitävä annos.
Jos glukokortikoidi aiheuttaa haittavaikutuksia tai annos jää suuremmaksi kuin suositeltu, voidaan lääkitykseen lisätä myös metotreksaatti. Se voi auttaa pienentämään glukortikoidiannosta.
Mikäli tauti on ollut rauhallinen ylläpitohoidon aikana ainakin vuoden ajan, voidaan glukokortikoidia ensin vähentää ja myöhemmin yrittää lopettaa se kokonaan. Tämä täytyy tehdä yleensä hyvin hitaasti.
Mikäli oireet palaavat nostetaan annos vähennystä edeltävälle tasolle. Myöhemmässä vaiheessa vähennystä voidaan yrittää uudestaan.
Pitkäaikainen glukortikoidihoito lisää osteoporoosin ja luunmurtumien riskiä. Joetn osteoporoosin ehkäisystä ja hoidosta tulee huolehtia.
Osteoporoosin ehkäisyssä käytetään D-vitamiinia annoksella 20 mikrogrammaa ja kalsiumia annoksella 500–1000 mg vuorokaudessa. Mikäli potilaalla on jo osteoporoosi tai monia sen riskitekijöitä, voidaan jo alkuvaiheessa aloittaa tehokkaampi luuta suojaava lääkitys (esim. bisfosfonaatit).
Pitkäaikainen glukokortikoidihoito voi edistää myös kaihin kehittymistä, huonontaa diabeteksen hoitotasapainoa ja suurentaa sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Jos lihasreumaan liittyy jättisoluarteriitti, lääkitys aloitetaan erikoissairaanhoidossa suurella glukokortikoidiannoksella.
Lihasreuman ennuste
Lihasreuman syitä ei tunneta eikä sen ehkäisy ole mahdollista. Taudin hoito on kuitenkin lähtökohtaisesti helppoa; glukokortikoidit ja tarvittaessa käytetty metotreksaatti poistavat oireet käytännössä kaikilta potilailta.
Lääkitystä ei kuitenkaan voida kokonaan lopettaa kuin osalla potilaista, ja tauti voi aktivoitua uudestaan vielä monta vuotta lääkityksen lopettamisen jälkeen. Taudin eliniän ennuste on kuitenkin hyvä.
Glukokortikoidihoiton liittyvät elämänlaatua heikentäviä haittavaikutukset tulee huomioida pitkäaikaisessa lääkityksessä.
