Luonnon terveysvaikutukset ovat nykyään mielenkiinnon ja tutkimustyön kohteena. Tutkimus lisää tietoa, joilla terveydenhuollossa voidaan vaikuttaa monien oireiden ja sairauksien ehkäisemiseksi ja lievittämiseksi.
Moni luontoterveyden keskeinen käsite kaipaa kuitenkin selventämistä, niin terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa kuin asiakkaidenkin.
Keräsimme keskeiset käsitteet aiheen ympäriltä. Ovatko ne sinulle jo tuttuja?
Tavallisimpia käsitteitä
Biodiversiteetti (biodiversity) eli luonnon monimuotoisuus määriteltiin kansainvälisesti ensimmäisen kerran 1992 YK:n toimesta. Pelkistettynä sillä tarkoitetaan elämän monimuotoisuutta niin geenien, lajien kuin ekosysteemien tasolla.
Biodiversiteettihypoteesi ( biodiversity hypothesis) syntyi Karjalan allergiatutkimuksen tuloksena vuosina 2008-2018. Sen mukaan yhteys monimuotoiseen luontoon rikastuttaa ihon, suoliston ja hengitysteiden mikrobistoa, vahvistaa immuunijärjestelmää ja saattaa suojaa allergialta.
Ekosysteemi (ecosystem) on toiminnallinen kokonaisuus, joka muodostuu luonnonolosuhteiltaan yhtenäisellä alueella elävistä, toisiinsa vuorovaikutussuhteessa olevista eliöistä ja niiden elottomasta ympäristöstä. Ekosysteemiin kuuluvat eliöt muodostavat eliöyhteisön. Myös ihmiskehoa voidaan pitää ekosysteeminä.
Hiilijalanjälki (carbon footprint) tarkoittaa ihmisen toiminnan aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. Useimmiten hiilijalanjälki ilmoitetaan hiilidioksidiekvivalentteina (CO2e). Suurimpia päästölähteitä Suomessa ovat rakennusten käyttämä kaukolämpö, polttoaineet ja sähkö, kuljetuspalvelut, asiantuntijapalvelut, sekä ruoka ja majoitus.
Valtioneuvoston asettama ryhmä arvioi, että sote-alan osuus Suomen hiilijalanjäljestä on 6,5 prosenttia. Tavoitteeksi on asetettu , että sosiaali- ja terveydenhuolto olisi hiilineutraalia ja ympäristökuormaa minimoiva vuoteen 2035 mennessä.
Ilmastonmuutos (climate change) viittaa maapallon ilmaston pitkäaikaisiin muutoksiin, jotka lämmittävät ilmakehää, meriä ja maaperää. Ilmastonmuutos uhkaa ekosysteemien tasapainoa, luonnon monimuotoisuutta ja ihmisten terveyttä.
Kiertotalous (circular economy) on talousmalli, jossa kulutuksessa pyritään omistamisen sijaan käyttämään palveluja: jakamista, vuokraamista ja kierrättämistä. Tuotteet ja materiaalit ovat käytössä pitkään eikä talouskasvu riipu luonnonvarojen kulutuksesta.
Luontopohjaisilla ratkaisuilla (nature-based solutions) suojellaan, säilytetään, palautetaan ja käytetään ekosysteemejä kestävästi ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumiseksi. Samalla parannetaan elinkeinojen kestävyyttä.
Ekosysteemipalvelut (ecosystem services) ovat luonnon tarjoamia aineellisia ja aineettomia palveluja. Ne voidaan jakaa tuotanto-, ylläpito-, sääntely- ja kulttuuripalveluihin. Tuotantopalveluja ovat määritelmän mukaan esimerkiksi ravinto, vesi, lääke- ja rakennusaineet. Ylläpitopalveluja ovat esimerkiksi yhteyttäminen, ravinteiden kierto ja maaperän muodostus.
Kulttuuripalveluita ovat esimerkiksi tiede, taide, virkistys, toimeentulo, koulutus sekä henkinen ja fyysinen hyvinvointi. Metsät esimerkiksi tarjoavat kaikille ilmaista virkistäytymistä elämyksien, kuten maiseman ja tuoksujen muodossa. Luonto parantaa tutkitusti myös niin fyysistä kuin henkistäkin hyvinvointia. Taiteilijat, kuten muusikot ja kirjailijat, inspiroituvat luonnosta.
Vihreä siirtymä (green transition) on muutos kohti ekologisesti kestävää taloutta ja kasvua, joka nojaa vähähiilisiin ja luonnon monimuotoisuutta edistäviin ratkaisuihin sekä kiertotalouteen. Kestävä talous pyrkii eroon luonnonvarojen ylikulutuksesta ja fossiilisista polttoaineista.
Luontokato (nature loss) tarkoittaa luonnon tilan heikentymistä. Siihen kuuluu minkä tahansa biologisen diversiteetin osa-alueen, kuten geenien, lajien, ekosysteemien tai elinympäristöjen heikkeneminen tai katoaminen.
Luontopositiivisuus (nature positive) tarkoittaa luontokadon kääntämistä monimuotoisuuden vahvistamiseksi. Kaksikymmentäseitsemän järjestöä teki syyskuussa 2023 aloitteen luontopositiivisuudesta. Sen tavoitteena on luontokadon pysäyttäminen niin, että vuonna 2030 luonto on elpymisuralla verrattuna vuoden 2020 lähtötasoon. Tämä on myös EU:n tavoite.
Yritysmaailman toimintojen sekä arvoketjujen yhteisvaikutukset luonnon monimuotoisuuteen tulee olla positiivisia vuoteen 2030 mennessä. Tässä tilanteessa luonnolle tuotettujen hyötyjen tulisi ylittää sille tuotetut haitat.
Dysbioosi (dysbiosis) tarkoittaa erityisesti suoliston mikrobiston epätasapainoa. Se voi aiheutua ympäristötekijöistä, sairauksista, perimästä, äkillisistä suolistoinfektioista ja erilaisista lääkkeistä. Esimerkiksi antibiooteista on paljon tutkimusnäyttöä, että ne häiritsevat suolistomikrobistoa ja aiheuttavaa dysbioosia.
Mikrobiomi (microbiome) on ihon ja ruumiinonteloiden limakalvojen monimuotoinen mikrobisto. Aikuisen kehossa on vähintään yhtä paljon mikro-organismeja (esim. bakteereja, viruksia, hiivoja ja arkkieliöitä) kuin omia soluja. Ihmiskeho on ekosysteemi ja mikrobiomin avulla elimellisessä vuorovaikutuksessa ympäröivien ekosysteemien kanssa.
Luonnon (biogeeniset) kemikaalit ovat kasvien, eläimien ja mikro-organismien päästämiä kemikaaleja, jotka liittyvät mm. lisääntymiseen, kommunikaatioon ja puolustautumiseen. Kemikaaleja on tunnistettu toista tuhatta, esimerkkinä aromaattiset yhdisteet, kuten terpeenit. Ne vaikuttavat tutkimusten mukaan mm. ihmiskehon sisäiseen kierrätysjärjestelmään, autofagiaan (solujen taito puhdistaa ja korjata itseään) sekä niillä on rentouttavia ja tulehdusta ja kipua vähentäviä vaikutuksia.
Luontopuute on uusi termi ja viittaa luontokatoon omassa kehossamme terveydellisin seurauksin. Yhteytemme luontoympäristöön on puutteellinen ja sitä pitää parantaa terveyden suojaamiseksi. Luontopuutteen korjaamiseksi tulisi jatkossa laatia myös Käypä hoito -suositus, jossa määriteltäisiin, miten yksilö ja yhteisö voivat estää sen syntymistä ja korjaavat sitä.
Luontoterveydellä tarkoitetaan luonnon myönteisiä vaikutuksia fyysiseen ja psyykkisen terveyteen ja hyvinvointiin. Allergia-, Iho- ja Astmaliitto on aloittanut 2023 Luontoterveys-kampanjan, jonka tarkoituksena on pysäyttää luontokatoa niin väestössä kuin luonnossa ja parantaa ihmisten luontoyhteyttä. Sitra on myös tarttunut luontoterveyden edistämiseen päämääränä kansansairauksien ehkäisy ja kustannusnousun pysäyttäminen.
Luontoaskel (nature [natural] step) kuvaa ehkäisevää kansanterveystyötä, jossa korostaa niin kasviperäisen ravinnon, liikunnan kuin luontoympäristön terveyttä edistäviä vaikutuksia.
Luontoresepti tarkoittaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen antamia neuvoja terveyden parantamiseksi lisäämällä luontoyhteyttä.
Planetaarinen terveys (planetary health) on käsite, jonka mukaan ihmiskunnan terveys riippuu luonnonjärjestelmien tilasta. Määritelmä lähtee ihmiskunnan terveydestä. Ihmiskunta ei voi huolehtia omasta terveydestään ottamatta huomioon luonnonjärjestelmien tilaa. Käsite on saanut laajaa kansainvälistä huomiota, ja uusi Lancet Planetary Health -tiedelehti innostaa tieteidenväliseen tutkimukseen.
Yhteinen terveys (One Health, OH) on käsite, jonka mukaan ihmisten terveys on sidoksissa sekä muiden eläinten terveyteen että yhteiseen ympäristöömme. Vuonna 2016 perustettiin One Health Finland (OHF) edistämään monialaista lähestymistapaa ihmisten, eläinten ja ympäristön hyvinvointiin.
Lopuksi
Sote-uudistusten edetessä luontoterveyden ottaminen osaksi sairauksien ja oireiden hoitoa ja ehkäisyä on ajankohtaista. Tämä koskee sekä terveysneuvontaa että tavanomaista lääkärien vastaanottotyötä. Millaisia ohjeita annetaan esimerkiksi allergisille, diabeetikoille, ylipainoisille ja masentuneille?
Ihmiset voivat itse seurata elintapojensa, vointinsa ja lääkkeiden käyttönsä muutoksia myös uusilla digisovelluksilla. Terveydenhuollon ammattilaiset voivat seurata potilaidensa terveyttä, sairausoireita ja toimintakykyä niin tavanomaisilla vastaanotoilla kuin etänä.
Luontoterveyden edistäminen kulkee samaan suuntaan kuin yhteiskunnan ponnistukset luontokadon pysäyttämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Artikkeli perustuu Tari Haahtelan, Hanna Haverin, Juha Jantusen ja Tiina Laatikaisen julkaisuun "Luontoterveyteen liittyviä käsitteitä on tarpeen selventää", joka on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivulla.
Lisätietoja alkuperäisen artikkelin kirjoittajista: Tari Haahtela LKT Hanna Haveri LT, neurologian erikoislääkäri, planetaarisen terveyden lääkäri Päijät-Sote Juha Jantunen FT Allergia-, Iho- ja astmaliitto, Luontoterveyden osaamiskeskus, Imatra Tiina Laatikainen LT, terveyden edistämisen professori Itä-Suomen yliopisto
