Terveydenhuollon toiminnan suunnittelun tueksi tarvitaan luotettavia tietoja tulevien vuosien tautitaakasta. Tapausmääriä koskevat ennusteet ovat hyödyllisiä myös syövän ehkäisyn ja varhaisen toteamisen kohdentamiseksi. Ilmaantuvuutta ja tapausmääriä koskevia ennusteita tehdään Suomen Syöpärekisterissä, jossa on kattava ja pitkältä ajalta kertynyt tieto uusista syövistä koko Suomessa (https://syoparekisteri.fi/tilastot/tautitilastot/).
Tässä esitetyt ennusteet pohjautuvat syöpäilmaantuvuuden havaittuun kehityskulkuun vuosina 1984–2013. Lisäksi tapausmäärien ennustettuun kehitykseen vaikuttavat Tilastokeskuksen väestöennusteet.
Ikä ja sukupuoli ovat merkittävimmät niistä syövän riskitekijöistä, joihin henkilö ei itse voi vaikuttaa. Mitä pidempään ihminen elää, sitä todennäköisempää on, että hänen soluihinsa kertyy syöpää synnyttäviä vaurioita ja yksilön syöpävaara kasvaa.
Eri riskitekijöiden väestösyyosuuksia tutkitaan parhaillaan suurten suomalaisten väestökohorttien perusteella Syöpärekisterin ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteishankkeessa (Prospective cancer meta cohort study, METCA). Perinteisten hyvin tunnettujen riskitekijöiden, kuten tupakoinnin ja alkoholin, ohella vähäinen fyysinen aktiivisuus ja sen seuraukset (esim. ylipaino), infektiot ja liitännäissairaudet muodostavat tulevaisuudessa yhä tärkeämmän riskitekijöiden joukon.
Huonon ennusteen syövät harvinaistuvat
Suomessa syöpien ikävakioidun ilmaantuvuuden ennustetaan pysyvän lähivuosikymmeninä ennallaan. Tästä huolimatta uusien syöpätapausten määrä kasvaa merkittävästi, koska väestö ikääntyy suurten ikäluokkien vanhetessa, ja vanhimmissa ikäluokissa sairastumisriski on suurin.
Syöpärekisterin tekemän ennusteen mukaan vuonna 2030 todetaan noin 11 000 syöpää enemmän kuin vuonna 2013, eli noin 43 000 uutta tapausta. Näistä tapauksista 23 000 todetaan miehillä ja 20 000 naisilla.
Ennusteiden mukaan alle 65-vuotiaana syöpään sairastuvien määrä vähenee hieman. Tätä vanhempien ja erityisesti yli 75-vuotiaiden joukossa syöpätapaukset puolestaan yleistyvät. Heillä vuotuinen tapausmäärä lähes kaksinkertaistuu vuoteen 2030.
Pelkkä tapausmäärien kasvu ei kuitenkaan kuvaa tautitaakan muutoksia kattavasti. Monet huonon ennusteen syövät, kuten keuhkosyöpä, mahasyöpä ja ruokatorven syöpä, muuttuvat yhä harvinaisemmiksi. Sen sijaan ihosyövät ja paksusuolisyöpä yleistyvät edelleen.
Miesten syöpätapausmäärien ennustetaan kasvavan 37 %, mutta ilmaantuvuuden pienenevän 2 %. Miesten syövän ilmaantuvuuden kehitykseen vaikuttaa erityisesti eturauhassyövän ilmaantuvuuden muuttuminen. Ennusteessa oletetaan, että sen ilmaantuvuus pysyy kaikissa ikäryhmissä vuosien 2009–2013 tasolla.
Miehillä yleistyvät diagnoosit ovat ihosyöpä, rakko- ja virtsatiesyöpä, paksusuolisyöpä ja eturauhasen syöpä. Keuhkosyövän tapausmääräkin kasvaa edelleen, mutta sen ilmaantuvuus pienenee 20 %.
Naisten syöpädiagnoosien ennustetaan lisääntyvän 29 %. Suurin tapausmäärien kasvu koskee ihosyöpiä, keuhkosyöpää, paksusuolisyöpää ja rintasyöpää. Kohdun runko-osan syövän tapausmäärä sen sijaan vähenee edelleen; ilmaantuvuus pienenee jopa 19 %.
Yhä useampi vanhus on sairastanut syövän
Vuoden 2030 lopussa arvioidaan olevan elossa noin 138 000 sellaista syövän sairastanutta miestä ja naista, joiden sairastumisesta on kulunut alle viisi vuotta. Nämä potilaat tarvitsevat runsaasti erikoissairaanhoidon resursseja syövän hoidon ja seurannan vuoksi.
Vuoden 2013 potilasmääriin verrattuna elossa olevien syövän aiemmin sairastaneiden miesten määrä kasvaa 46 % ja naisten 29 %. Merkittävin muutos tapahtuu syövän sairastaneiden yli 75-vuotiaiden määrässä: syöpädiagnoosin aiemmin elämässään saaneita miehiä on tällöin 110 % enemmän kuin vuonna 2013 ja naisiakin 100 % enemmän.
Syöpien ilmaantuminen liittyy kiinteästi elinympäristön piirteisiin, elintapoihin ja yksilön käyttäytymistottumuksiin. Osa syövistä voidaan ehkäistä riskitekijöitä välttämällä, esimerkiksi tupakointia rajoittamalla, ja syöpien tulevia kehitystrendejä on mahdollista muuttaa.
Tapausmäärien kasvu erityisesti vanhusten keskuudessa merkitsee sitä, että syövän hoito ja seuranta vie yhä suuremman osan terveydenhuollon voimavaroista. Lisää voimavaroja tarvitaan diagnostiikan lisäksi syövän hoitoihin, palliatiiviseen hoitoon ja seurantaan.
kirjoittaja:
Nea Malila
LT, johtaja
Suomen Syöpärekisteri
kuva: Fotolia
Julkaistu Lääkärilehdessä 6/2018
