Työntekijän oikeus olla poissa töistä traagisen elämäntapahtuman jälkeen nousi hiljattain julkiseen keskusteluun. Lapsikuolemaperheet ry Käpyn edustajat kirjoittivat Helsingin Sanomien yleisöpalstalle , että Suomessa lapsen kuolema itsessään ei useinkaan riitä töistä poissaolon syyksi, vaikka harva vanhempi on tällaisessa tilanteessa heti työkykyinen.
Kysyimme asiasta työterveyshuollon erikoislääkäri, dosentti Kari-Pekka Martimolta. Hän johtaa työeläkevakuutusyhtiö Ilmarisen työkykyriskien ennakoinnin ja tutkimuksen yksikköä.
Eikö edes lapsen kuolema oikeuta palkalliseen poissaoloon, vaan tarvitaanko lääkärintodistus?
– On hyvin keskeinen kysymys, pitääkö lääkärin vääntää äärimmäiseen tilanteeseen normaaliksi katsotuista reaktioista diagnoosi, jotta ihminen voisi olla pois töistä. Kaikkia elämään liittyviä ilmiöitä ei pidä medikalisoida.
Kela maksaa sairauspäivärahaa vain, jos on diagnosoitu sairaus. Työnantajat usein toimivat samoin sairausloman kahden ensimmäisen viikon aikana ennen kuin Kela alkaa maksaa sairauspäivärahaa.
"Omaatuntoa yleensä venytetään potilaan parhaaksi."
Mutta työnantajan ei ole pakko soveltaa tätä käytäntöä. Esihenkilö voi käyttää inhimillistä harkintaansa ja antaa luvan olla muutaman päivän kotona.
Mitä vaihtoehtoja lääkärillä on?
– Jos kuitenkin vaaditaan lääkärintodistus, lääketieteen edustaja ahdistetaan nurkkaan ja hän joutuu ratkomaan moraalisia ongelmia.
Silloin on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa.
Lääkäri kirjoittaa A-todistuksen ja laittaa työkyvyttömyyden syyksi jonkin oirediagnooseista, mitä ICD-10:ssä on. ICD-10-tautiluokitus on kansainvälinen, maailman terveysjärjestön (WHO) ylläpitämä kuolemansyitä, sairauksia, tapaturmia ja terveyspalveluiden käytön syitä kuvaava luokitus.
Vaarana on, että tiukka työnantaja katsoo, että tämä on diagnoosi, josta Kela ei maksa korvausta, joten siitä ei makseta myöskään palkkaa.
Toinen vaihtoehto on, että lääkäri venyttää omaatuntoa ja kirjoittaa lausuntoon jonkin diagnoosin, kuten stressireaktion. Sellaisia F-luokituksen diagnooseja löytyy, joita voi käyttää valkoisena valheena. F-tautiluokitukseen kuuluu mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt. Mutta tätä ei missään nimessä voi suositella.
Työnantajan täytyisi ymmärtää, että jos oma lapsi on kuollut, kukaan ei ole sellaisen jälkeen välittömästi työkykyinen.
Lyhyen poissaolon jälkeen lääkärin täytyy tarkistaa henkilön tilanne, koska näin traagiset tilanteet voivat laukaista sairauden.
Jos suruoireet jatkuvat arkea häiritsevästi yli puoli vuotta, voi kyse olla pitkittyneestä reaktiosta ja on ihan oikeinkin lähteä hakemaan apua.
Mitä seurauksia voi olla siitä, että kirjataan mielialahäiriö poissaolon syyksi? Voiko se estää henkivakuutuksen tai adoption?
– En usko, että tässä tilanteessa käytetään raskaita F-diagnooseja, jotka voivat leimata henkilöä. Lääkäri voi käyttää esimerkiksi ei-elimellistä unettomuutta tai stressireaktiota. En tunne kenttää niin tarkkaan, että tietäisin, onko näiden vuoksi rajattu esimerkiksi henki- tai sairausvakuutusta.
Medikalisaation vaaroja on se, että diagnoosia käytetään muuhun kuin hoidon edistämiseen. Yksi ratkaisu turhaan medikalisointiin voisi olla Suomessakin ansiosidonnainen suruvapaa, jota Käpy ry kannattaa kirjoituksessaan. Silloin läheisen kuolema oikeuttaisi palkalliseen poissaoloon työvoimalain perusteella. Se helpottaisi meitä lääkäreitä todella paljon.
On kuitenkin muitakin tilanteita, joissa lääkäreiltä voidaan odottaa sairauslomaa muusta syystä kuin oman sairauden vuoksi. Julkisuudessa on keskusteltu myös tilanteista, joissa lähiomainen sairastuu ja tarvitsee apua.
Toivottavasti monella työpaikalla näin jo toimitaan ilmankin lakia, mutta ei välttämättä kaikilla. Se on vaikea paikka niille, joiden työnantaja vetää kovaa linjaa.
Lääkäreille tulee siitä omantunnon kysymys. Omaatuntoa yleensä venytetään potilaan parhaaksi ja kirjoitetaan muutaman päivän sairausloma jopa väärällä diagnoosilla.
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
