Työelämän rakenne perinteisine työurineen on vääjäämättä muuttumassa. Merkittävä osa kevyemmästä suorittavasta työstä siirtyy automatisoiduksi ja osin älykkään IT-teknologian tuottamaksi. Avustavan toimistotyön määrä todennäköisesti laskee. Hoiva- ja palvelualan sekä erityisesti digitaalisten palveluiden tarve puolestaan kasvaa. Työt ovat yhä määräaikaisempia ja tehtävät vaihtuvampia. Työ vaatii tekijöiltä muutosvalmiutta ja jatkuvaa uuden oppimista.
Samaan aikaan, kun elämänmittaiset työsuhteet vähenevät, hyvinvointivaltiolla on edessään kestävyyshaaste. Jokainen lisävuosi työelämässä on arvokas, ja ennenaikainen työelämästä syrjäytyminen on paitsi inhimillinen, myös kallis menetys yhteiskunnalle. Mielenterveyden häiriöt olivat vuonna 2014 yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen syy. Tilastokeskuksen mukaan keskimääräinen eläköitymisikä on nyt 61,2 vuotta, kun vanhuuseläkkeelle voi samalla jäädä vasta 63–68-vuotiaana. Henkinen työssä jaksaminen ratkaisee monille myös vanhuuseläkkeelle jäämisen ajankohdan. Mielenterveys on työurien pidentämisen avainkysymys.
Ennaltaehkäisevät ja varhaiset mielenterveyden tukitoimet ovat hyöty niin yrityksille kuin yhteiskunnallekin. Ne tulisi nähdä panostuksina sairauspäivien vähentämiseen, työtehokkuuden lisäämiseen sekä kokeneiden osaajien urien pidentämiseen. Price Waterhouse Coopers -yhtiön Australialaisen selvityksen mukaan yritysten panostukset työntekijöidensä mielenterveyden edistämiseksi maksavat itsensä takaisin jopa 2,3-kertaisina.
Vaikka ennaltaehkäisevät toimet ovat yleisesti kustannustehokkaimpia, nykyisessä työikäisten järjestelmässä niiden tuottaminen ei ole järjestelmällistä eikä minkään tahon ensisijainen vastuu. Työterveydenhuollossa mielenterveysongelmien ennaltaehkäisy jää ohueksi eikä yritysten TYHY- ja TYKY-rahojen käyttö aina ole mielenterveystiedon ohjaamaa. Sote-uudistuksen ja työelämän murrostilanteen myötä ennaltaehkäisevälle mielenterveystyölle tulisi järjestää laaja saatavuus, tehokkaat kannustimet ja järjestelmällinen tietopohja.
Mielenterveysongelmista kärsii elämänsä aikana jopa puolet meistä kaikista. On arvokasta panostaa mielenterveyskuntoutujiin ja ehkäistä niin inhimillisesti kuin yhteiskunnallisesti kallista syrjäytymistä. Jopa vaikeista ongelmista toipuvat mielenterveyskuntoutujat ovat soveltuvasti työllistettynä merkittävä tuotannon voimavara – lähtien kokemusasiantuntijuuden panoksesta hoito- ja kuntoutustyössä.
Kohdennetuista työkykyä ja työllistymistä edistävästä kuntoutuksesta on saatu lupaavia tuloksia. Tähän sisältyy työeläkelaitosten tarjoama työllistymistuki mielenterveyskuntoutujien työnantajille. Tällaisesta kuntouttavasta työllistämisestä on hyviä kokemuksia ja mielenterveysongelmista kärsivien työvoimaa välittäneet suomalaiset yritykset ovat osoittautuneet menestyksekkäiksi. Kuntouttavan työn välineitä tulisi edelleen kehittää ja niiden saatavuutta lisätä, huomioiden myös erityyppisten ja erikokoisten työnantajien vaihtelevat mahdollisuudet tällaiseen toimintaan.
Mielekäs työ tukee yleisemminkin mielenterveyttä ja koko yhteisön hyvinvointia. Positiivinen mielenterveys on ihmisten ja työelämän käyttövoima. Tämä koskee meitä kaikkia, oli kyse sitten jälleen uusia tehtäviä opettelevista hoitoalan ammattilaisista tai paineen alla parastaan yrittävistä liike-elämän huippusuorittajista. Jos työelämän muutokset tarkoittavat lisääntyvää joustavuutta, voivat ne tukea ihmisten jaksamista ja lisätä positiivista mielenterveyttä, mikä puolestaan palautuu työelämälle parantuneena tuottavuutena.
Uudistuksia tulisi hallita ihmisten menestymisen ja jaksamisen näkökulma vahvasti mukana. Työn pilkkoutuminen voi tarkoittaa yhä yksilöllisempiä ja elämäntilanteiden vaihtelua vastaavampia työuria, kunhan yksilön ja työelämän tarpeet saadaan kohtaamaan. Sovitusti kohdennetuilla tukitoimilla myös vajaakuntoisten tukeminen voidaan saada luontevasti ja kustannustehokkaasti mukaan kuormittamatta kohtuuttomasti työnantajaa tai muuta yksittäistä tahoa. Samalla on paneuduttava siihen, miten turvaa ja vakautta kaipaavien työntekijöiden työssä jaksaminen ja työllistyminen turvataan uudessa ympäristössä.
On yhteisen vastuun, näkökyvyn ja poliittisen tahdon asia rakentaa työelämän periaatteita sekä ihmisten tarpeiden, että taloudellisten tosiasioiden mukaisiksi. Ja lopulta voimme myös itse vaikuttaa valinnoillamme niin omaan kuin ympärillämme olevien ihmisten mielenterveyteen. Mielenterveyden edistämiseen on olemassa paljon tietoa ja osaamista – toivottavasti myös tahtoa.
Kirjoittaneet:
Sami Pirkola
sosiaalipsykiatrian professori
Tampereen yliopisto
Helena Service
viestintäpäällikkö
Psykiatrian Tutkimussäätiö
Kuva: Panthermedia
