Hallitusohjelmaan on kirjattu joukko mielenterveys- ja päihdepalveluita koskevia linjauksia. Ohjelmassa mainitaan, että mielenterveys- ja päihdelainsäädäntö uudistetaan, kuntoutujien asumista edistetään ja lasten sekä nuorten mielenterveyspalveluiden kynnystä madalletaan. Lisäksi luvataan turvata päihdeäitien ja päihdeperheiden palvelut ja kuntoutus.
Lääkärilehti kysyi neljältä asiantuntijalta, miltä linjaukset vaikuttavat ja mitä toiveita heillä on.
Kaarlo Simojoki, A-klinikan toimitusjohtaja ja lääketieteellinen johtaja:
”Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen siihen, miten päihdeasiat ovat ohjelmassa esillä. Hienoa, että päihdestrategia aiotaan uusia. Edellinen on vanhentunut.
Asiakasmaksulain uudistamisella on iso merkitys myös päihdepotilaille, vaikka sitä on julkisuudessa käsitelty terveyskeskusmaksujen näkökulmasta. Tilanne on kaoottinen, ja päihdehoitoja jää toteutumatta siksi, että matkakorvausten hakeminen on niin hankalaa.
Päihdehuoltolain uudistaminen on erittäin tärkeää. Laki on vuodelta 1986.
Puutteitakin on. C-hepatiitin hoitoon ja huumekorvaushoitoon tarvittaisiin lisää rahaa. Strategia on, mutta se ei toteudu isoissa kaupungeissa. C-hepatiitin paremmalla hoidolla ja korvaushoidon paremmalla toteutumisella olisi suuri kansanterveydellinenkin merkitys. Se vaikuttaisi myös erikoissairaanhoidon käyttöön.
Olisin odottanut, että päihdeongelmat olisivat tulleet esiin työelämää käsittelevissä kohdissa. Päihteiden käyttö, kohtuullinenkin, vaikuttaa tuottavuuteen. Työpaikoilla pitäisi ottaa huomioon muuttuva päihdetilanne, etteivät ihmiset putoaisi päihteiden tai niiden pitkäaikaishaittojen takia töistä.”
Sami Pirkola, sosiaalipsykiatrian professori, mielenterveysstrategiatyöryhmän puheenjohtaja:
”Mielenterveysasiat ovat melkein aina lapsipuolen asemassa päätöksenteossa. Nyt voi kerrankin tyytyväisenä todeta, että mielenterveys on otettu huomioon.
Mielenterveyteen vaikuttavat lisäksi koulutukseen tehdyt panostukset. Ne edistävät osallisuutta.
Mielenterveysstrategian yhtenä laatijana olen iloinen, että strategia mainitaan. Olemme parhaillaan laatimassa vuoden lopussa julkaistavan strategian toimenpide-ehdotuksia. On hienoa, että toteuttamiseen on suunnattu resursseja.
Yksi suurimmista ongelmista on mielenterveyspalveluiden pirstoutuneisuus. Ne pitäisi saada yhtenäisemmiksi ja tarpeeton eriytyneisyys perusterveydenhuoltoon sekä erikoissairaanhoitoon pois. Tämä on tärkeää uuden soten laadinnassa.
Kun ihminen tarvitsee apua, sitä pitäisi saada heti, eikä joutua miettimään, voiko riittävän huonosti. Varhaiseen reagointiin pitäisi panostaa.”
Matti Holi, psykiatrian toimialajohtaja, HYKS:
”Hallitusohjelma antaa hyvät raamit, joiden sisällä voi saada paljon aikaan. Toisaalta konkretiaa puuttuu, joten on mahdollista, ettei mitään tapahdu.
Terapiatakuuta hallitusohjelma ei mainitse. Palveluvalikoimaneuvoston linjaus psykoterapioista ja tuoreet kiireettömän hoidon kriteerit antavat siihen kuitenkin edellytyksiä.
Hiukan mietityttää, että mielenterveys- ja päihdestrategia mainitaan erikseen. Erottelu on keinotekoista. Ne pitäisi yhdistää.
Hoitoonpääsy seitsemässä päivässä voi osoittautua haastavaksi. Itse ajattelen, ettei lääkärin vastaanotolle pääseminen ole aina tärkeintä. Voisi usein olla toimivampaa, että vaikka psykiatrinen sairaanhoitaja jututtaisi potilaan ensin ja lääkärin vastaanotolle tultaisiin taustoituksen kanssa.
Näkisin myös, että 18 maakuntaa on liikaa. Psykiatrian yksiköistä tulee liian pieniä. Maakunnan rajat ylittävä yhteistyö erva-alueella on välttämätöntä. Esimerkiksi yksityiset terapiapalvelut on järkevää kilpailuttaa erva-alueen laajuisesti.
Haluaisin nähdä, että hallitusohjelman mukaisesti myös yliopistosairaaloiden osaamista integroitaisiin terveyskeskukseen nykyistä laajemmin. Olemme kehittäneet tällaista yhteistyötä HUS-alueella, ja kokemukset ovat olleet hyviä.”
Kristian Wahlbeck, MIELI ry:n (ent. Suomen mielenterveysseura) kehitysjohtaja:
”Mielenterveys on otettu huomioon paremmin kuin miesmuistiin. Olen tyytyväinen siihen, että hallitusohjelmassa määritellään, että mielenterveys- ja päihdeasiat kuuluvat perusterveydenhuollon palveluihin. Näin ne ovat hoitotakuun piirissä.
On myös hyvä, että hankintalaki ja sen muutostarpeet mainitaan hallitusohjelmassa. Kilpailutus on ollut monesti kohtuutonta. Siihen on hyvä saada enemmän laatupainotusta. Pitkäaikaisia palveluita olisi hyvä saada kokonaan hankintalain ulkopuolelle.
Puutteitakin on. Hallitusohjelmassa ei ole ymmärretty vetää yhteyttä mielenterveyden ja työllisyysasteen välille. Mielenterveysongelmien osuus työkyvyttömyyseläkkeiden ja sairauslomien syynä kasvaa jatkuvasti. Mielenterveyttä parantamalla voidaan vaikuttaa työllisyyteen.”
Kirjoittaja
Hertta Vierula
toimittaja
Kuva
Adobe/AOP
Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 34/2019.
