Veren pienen D-vitamiinipitoisuuden on havaittu liittyvän osteoporoottisiin murtumiin, syöpään, valtimosairauksiin, diabetekseen ja lisääntyneeseen kuolemanriskiin. Tämä on johtanut päätelmiin D-vitamiinilisien tarpeesta. Toisaalta kuolleisuudessa D-vitamiini noudattaa U-käyrää: kuolleisuus kasvaa sekä pienissä että suurissa veren D-vitamiinipitoisuuksissa.
Osa asiantuntijoista on suhtautunut D-vitamiinilisien suosittelemiseen kriittisesti, koska niiden hyötyä ei ole riittävästi osoitettu kliinisissä tutkimuksissa. Bollandin ym. meta-analyysi tuo asiaan lisäselvyyttä. Meta-analyysiin koottiin kaikki vertailevat tutkimukset, joissa D-vitamiinia käytettiin aikuisväestössä sairauksien ehkäisemiseen. Tutkittavat olivat pääasiassa keski-ikäisiä tai vanhempia ja seuranta-aika useimmiten 2–5 vuotta.
Yhdeksässä tutkimuksessa (n = 48 647) tulosmuuttujana oli iskeeminen sydänsairaus tai sydäninfarkti, kahdeksassa tutkimuksessa aivohalvaus (n = 46 431) ja seitsemässä syöpä (n = 48 167). Murtumia koskevia hoitokokeita oli 22 (n = 76 497).
Kliinisesti merkittävän hoitotuloksen rajaksi asetettiin 15 %:n väheneminen tulosmuuttujien ilmaantumisen suhteellisessa riskissä. D-vitamiiniannos oli useimmiten 10–25 µg/vrk. Tutkijat toteuttivat sekä tavanomaisen kumulatiivisen meta-analyysin että sekventiaalisen meta-analyysin.
D-vitamiinilisä ei tuottanut kliinisesti merkittävää muutosta missään tulosmuuttujassa itsenäisesti asuvassa aikuisväestössä. Laitoshoidossa olevilla vanhuksilla D-vitamiinista oli hyötyä: yhdessä kalsiumin kanssa se vähensi lonkkamurtumien ilmaantuvuutta kahdessa tutkimuksessa. Kuolemanriskin suhteet tulokset olivat epäselvät. Tavanomaisesti tehdyssä meta-analyysissa nähtiin pieni vähennys kuolemanriskiin, joka kuitenkaan ei tullut esille sekventiaalisessa analyysissa.
Tutkijat pohtivat, voiko syynä negatiiviseen tulokseen olla tutkittavien lähtökohtaisesti liian suuri veren D-vitamiinipitoisuus muutoksen aikaansaamiseksi. Veren D-vitamiinipitoisuutta kuitenkin seurattiin meta-analyysin tutkimuksissa. Se oli tutkittavilla yleensä pienehkö ja kasvoi hoidon aikana, joten pitoisuuden muutoksen olisi pitänyt näkyä myös tulosmuuttujissa, jos vaikutusta olisi.
D-vitamiiniin liittyy edelleen kysymyksiä. Onko pieni D-vitamiinipitoisuus sittenkin sairauden seuraus eikä syy? Esimerkiksi autoimmuunimekanismi voisi selittää, että tietyt sairausprosessit johtavat D-vitamiinipitoisuuksien vähenemiseen sairausprosessin etenemisen aikana.
Tutkimusten pisin seuranta-aika oli 5 vuotta, ja tätä pidemmän seuranta-ajan hoitotutkimuksia on valmistumassa.
Helena Liira
LT, työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri
Kuva: Pixmac
Julkaistu Lääkärilehdessä 9/2014.
