Melatoniinin käyttö on viime aikoina yleistynyt lasten ja nuorten vuorokausirytmin häiriöiden ja unettomuuden hoidossa. Vaarana on, että unihäiriön diagnostiikka ja hoitolinjojen pohdinta jäävät pinnallisiksi.
Ruotsissa melatoniinin käyttäjien osuus on vuosina 2006–2013 kasvanut 0–19-vuotiaiden ikäluokassa noin 0,1 %:sta 0,7 %:iin. Suomesta vastaavia tilastoja ei ole. Meillä lääkettä on ollut saatavilla ilman reseptiä vuoden 2013 alusta.
Melatoniini on osoittautunut tehokkaaksi hoidoksi erityisesti kehityksellisestä häiriöstä johtuvassa viivästyneessä unirytmissä. Siihen tulee kuitenkin turvautua vain, jos lääkkeettömistä hoitokeinoista (oikein ajoitettu valoaltistus, liikunta) ei saada riittävää apua.
Tutkimustietoa melatoniinin haittavaikutuksista lapsilla ja nuorilla on vähän, joten hoidossa on syytä tavoitella fysiologista pitoisuutta vastaavaa, pienintä vaikuttavaa annosta. Varsin usein 0,5–1 mg on riittävästi, etenkin tahdistettaessa vuorokausirytmiä. Nukuttava ominaisuus saavutetaan 1–5 mg:lla.
Melatoniinia käytettäessä kannattaa myös pyrkiä suhteellisen lyhyisiin hoitojaksoihin (1–3 kk). Pitkäaikaiskäyttöä ei suositella, sillä sen vaikutuksia esimerkiksi sokeriaineenvaihduntaan ja puberteettikehitykseen ei vielä tunneta. Hiljattain julkaistussa suomalaistutkimuksessa melatoniinin todettiin estävän yöllistä insuliinieritystä geneettisesti herkillä tutkittavilla tavallista voimakkaammin.
Melatoniinihoidossa tulee huomioida hoidettavan oma rytmi, ja hoitoon on syytä yhdistää aina myös käyttäytymisterapeuttisia menetelmiä ja unenhuollon tukemista.
Lähde: Saarenpää-Heikkilä O, Urrila AS, Paavonen JE. Melatoniinin käyttö lapsilla ja nuorilla. Suom Lääkäril 2017;72:1710–14.
kirjoittaja:
Tiina Huttu
toimittaja
Kuva: Fotolia
Artikkeli julkaistiin Lääkärilehdessä 33/2017.
Lue artikkeli kokonaisuudessaan alla olevasta linkistä.
