Matkustaessa sattuu ja tapahtuu. Vakuutusyhtiö LähiTapiola listasi matkustelun yleisimmät vahingot.
Potilaan Lääkärilehti kysyi matkailulääkäri Mikko Lehtovirralta (Lääkärikeskus Aava, Matkailuklinikka), miten listan sairauksia voi välttää ja hoitaa matkan aikana.
Lehtovirta muistuttaa, että tavalliset taudit ovat matkallakin tavallisia.
– Sen osoittaa oheinen matkailijan yleisimpien vaivojen listakin, hän sanoo.
1. Vatsatauti
Kyseessä on tavallisin matkalaisen tautiryhmä. Aiheuttajana voivat olla bakteerit, loiset tai virukset. Termiä "vatsatauti” käytetään sekä ruokamyrkytysten että varsinaisten suolistoinfektioiden yhteydessä.
Ruokamyrkytykseen kuuluu, että lämpimässä seisoneessa ruoassa lisääntyneet bakteerit ovat tuottaneet toksiineja eli ”bakteerimyrkkyjä”, jotka aiheuttavat pian ruoan syömisen jälkeen rajun vatsataudin. Suolistoinfektioissa taudinaiheuttaja tulee elimistöön esimerkiksi silloin, kun ruuan valmistuksessa on käytetty ulosteen saastuttamaa vettä tai ruokaa on kypsennetty riittämättömästi.
Nyrkkisääntö on, että "turistiripulit" paranevat useimmiten ilman antibiootteja (virustaudit aina, bakteeritaudit useimmiten).
Matkailija voi helpottaa oloaan huolehtimalla riittävästä nesteytyksestä ja syömällä tavallista ruokaa, jos vointi vain sallii. Suomesta voi myös ottaa mukaan suola-sokeri-jauhetta, josta saadaan puhtaaseen veteen sekoitettuna nestetasapainon korjaamiseen soveltuvaa liuosta.
Vatsataudin ehkäisyn perusohje on: keitä, kuori tai unohda (cook it, peal it or forget it). Syö ruoka höyryävän kuumana, kuori hedelmät ja kasvikset itse. Juo vain pullotettua vettä.
Muista, että hiilitabletit, eivät kuulu mahataudin hoitoon. Ne voivat estää muita lääkkeitä (kuten malariatabletteja) imeytymästä elimistöön. Loperamidi sopii tilapäiseksi ripulin pysäyttäjäksi.
Pidä myös mielessä, että ns. happosalpaajat, joita käytetään närästyksen hoitoon, vähentävät vatsanesteen happamuutta. Tällöin vatsalaukun happokylpy häviää ja taudinaiheuttajien reitti elimistöön aukeaa.
Korkeakuumeinen ja/tai kivulias vatsatauti, johon liittyy yleistilan lasku ja verisiä ulosteita, vaatii lääkärin arvion jo matkan aikana. Esimerkiksi ripuli ja sahaava kuume voivat olla malarian oireita.
Jos mahaoireet jatkuvat vielä kotona, saa avun yleislääkäriltä tai matkailulääkäriltä. Hoitopäätökset perustuvat aina taudinaiheuttajan löytämiseen.
2. Flunssa
Flunssalla tarkoitetaan kaikkia ylähengitystietulehduksia nuhasta keuhkoputkentulehdukseen (kuumeella tai ilman).
Flunssan hoito on matkalla samanlaista kuin kotimaassakin. Nesteen nauttiminen on tärkeää ja helpottaa oloa. Kuumeisen ei pidä kärventää itseään auringossa.
Nuhaflunssa voi altistaa toiminnanhäiriöille välikorvan paineentasauksessa lentojen aikana. Tämä kannattaa ottaa huomioon matka-apteekkia varustaessa.
Influenssa ansaitsee erityishuomion. Kyseessä on influenssa A tai B -viruksen aiheuttama kuumeinen hengitystietulehdus, joka on selvästi tavallista nuhaflunssaa rankempi tauti. Toisin kuin pohjolassa, eteläisissä maissa on influenssaa ympäri vuoden. Matkailijalle voikin aina suositella influenssarokotusta. Erityisesti, jos hänellä on vastustuskykyä verottavia perussairauksia.
3. Korvatulehdus
Korvatulehdus on flunssan jälkitauti. Nenänielun ja korvatiehyitten limakalvo on turvoksissa eikä välikorvan ilmanpaine pääse tasoittumaan.
Runsas uiminen voi altistaa korvakäytävän tulehdukselle. Matkustamon ilmanpaineen vaihtelu lennon aikana voi puolestaan aiheuttaa välikorvantulehduksen.
Nykysuositusten mukaan korvatulehdusta voi hoitaa parin päivän ajan pelkällä kipulääkityksellä. Lääkäriin voi tällöin mennä vasta kotimaassa. Myös nenän limakalvoja supistavat suihkeet ja tipat sekä antihistamiinit voivat jonkin verran lievittää välikorvan kipuilua.
Kuumeinen korvatulehdus, johon liittyy muita oireita tai yleistilan laskua, vaatii aina lääkärin arvion jo matkan aikana. Korvatulehduksiin taipuvaisen ja nuhaflunssasta kärsivän kannattaa käydä lääkärin arviossa jo ennen matkaa.
Tärykalvojen ilmastointiputket eivät estä matkustamista. Kannattaa kuitenkin kerrata putkikorvan hoito-ohjeet ja mahdolliset uimiseen liittyvät rajoitukset hoitavalta lääkäriltä ennen matkaa.
4. Keuhkoputkitulehdus
Bronkiitti, eli keuhkoputkentulehdus on lavea käsite. Siihen kuuluu monia yskällä oireilevia tulehdussairauksia, joista yleisin ja tavallisin on viruksen aiheuttama ja itsestään paraneva ylähengitystietulehdus.
Astma ja keuhkoahtaumatauti taas ovat pitkäaikaisia eli kroonisia keuhkoputkitulehduksia, joihin voi liittyä pahenemisvaiheita flunssan yhteydessä. Niitä potevien tulee varmistaa, että lääkkeet ovat ajan tasalla matkalle lähtiessä. Myös oireiden vaikeutumiseen on syytä varautua.
Rutiininomainen antibioottihoito ei tule bronkiiteissa kyseeseen matkallakaan. Tärkeintä on nesteen nauttiminen ja rasituksen välttäminen. Yskää voi lievittää yskänlääkkeen avulla.
Jos oireisiin liittyy hengenahdistusta, rintapistoa tai kuumetta, on hakeuduttava lääkäriin keuhkokuumeen poissulkemiseksi.
Pitkillä lennoilla jalan laskimoon voi kehittyä laskimoveritulppa, joka voi edelleen aiheuttaa keuhkoveritulpan. Se saattaa aluksi oireilla vain yskänä. Laskimoveritulpan ehkäisykeinoihin tuleekin perehtyä ennen pitkiä (yli 4 tuntia kestäviä) lentomatkoja.
5. Silmätulehdus
Silmätulehduksiin lasketaan niin sidekalvotulehdukset kuin luomireunan tulehdukset. Hoito matkoilla on samanlaista kuin Suomessakin.
Rutiininomainen antibioottitippojen kuljetus ei kannata. Lievästi rähmivät silmät hoituvat silmähuuhtelulla (puhtaalla vedellä aamuin illoin). Vahvasti rähmivä silmä vaatii lääkärillä käynnin. Jos silmä oireilee ennen matkaa, on syytä käydä lääkärin arviossa jo kotona.
Siitepölylle allergiset voivat myös ehkäistä silmätulehduksia käyttämällä allergialääkettä.
Oma potilasryhmänsä ovat piilolinssien käyttäjät, joiden on syytä varautua tulehduksiin ennen matkaa. Piilolaseja ei nimittäin tulisi laittaa ärtyneelle sidekalvolle eikä käyttää yhtä aikaa silmätippahoidon kanssa
6. Virtsatieinfektio
Lievät rakkoärsytysoireet voivat liittyä nestehukkaan. Ne korjautuvat riittävällä juomisella.
Selkeä virtsarakon tulehdus vaatii antibioottihoidon, yleensä lääkärin arvion ja virtsanäytteen tutkimisen ennen hoidon aloitusta. Jos oireisto on raju (kuume ja selkäkipu tai yleiskunnon lasku) on matkan aikanakin mentävä lääkäriin.
Kannattaa muistaa, että seksitaudit saattavat antaa virtsarakkotulehduksen kaltaisia oireita.
Henkilöt, joilla vanhastaan on alttius virtsarakkotulehdukseen, voivat pyytää lääkäriltään antibioottikuurin matkalla tarvittaessa käytettäväksi.
7. Hyönteisten pistot
Hyönteisten pistot ovat tavallinen matkailijan harmi. Yleensä ne paranevat itsestään kuten Suomessakin.
Tropiikissa hyönteisten pistoilta pitää suojautua, koska hyttyset levittävät niin malariaa, keltakuumetta, denguekuumetta kuin muitakin virustauteja.
Hyönteisten pistoilta suojautuminen pitää sisällään sekä vaatetuksen että hyttyskarkotteen (DEET tai iskaridiinivalmisteet) jatkuvan käytön. Hämärän aikana on tärkeää suojata etenkin nilkat, ranteet ja pää. Hyttysverkkoa voi käyttää nukkuessa. Matkakohteen edellyttämät rokotukset ja mahdollinen malarian ehkäisylääkitys kuuluvat aina matkailijan tarkistuslistalle.
Pistojen paikallisoireet (kutina, turvotus, punotus) hoituvat yleensä reseptivapaita valmisteita ja antihistamiinitabletteja käyttäen. Antibiootteja ei yleensä tarvita, vaikka pistokohta turpoaisi reippaastikin. Jos oireisto on raju ja siihen liittyy kuume, pitää mennä lääkäriin.
Henkilöiden, joilla on taipumus vakavaan allergiseen yleisreaktioon, anafylaksiaan, tulee varautua asianmukaisin lääkkein aina matkustaessaan.
Borreliaa esiintyy myös Suomen ulkopuolella. Punkin puremaa seuraava rengasihottuma voi siis olla merkki borrelioosista, vaikka matka olisi suuntautunut kauaskin.
Katso myös artikkelit:
Matkailijan lääkelaukku
Laskimotukosten ehkäisy
Tarkastanut:
Mikko Lehtovirta
matkailulääkäri
Lääkärikeskus Aava, matkailuklinikka
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva: Pixmac/Scott Maxwell
