Masennuslääkitystä lopetettaessa ilmenevät oireet eivät ole merkki psykologisesta lääkeriippuvuudesta, vaan ne liittyvät lääkkeiden vaikutusmekanismiin ja todennäköisimmin hermoverkkojen uudelleensäätymiseen hoidon loputtua. Lopetusvaiheen oireiston kehittymisessä keskeisenä on pidetty masennuslääkkeen estovaikutusta serotoniinin kuljetusproteiiniin, kirjoittavat Hannu Koponen ym. Lääkärilehdessä.
Lopetusvaiheen oireita esiintyy 10–20 %:lla potilaista. Tavallisin oire on huimaus, mutta myös unettomuutta, pahoinvointia, tuntohäiriöitä ja sähköiskutuntemuksia esiintyy. Useimmiten oireet ovat lieviä ja väistyvät lopulta kokonaan.
Lopetusvaiheen oireet kehittyvät nopeasti, yleensä viikossa, ja kestävät tavallisesti 1–3 viikkoa. Hankalimmillaan ne ovat 2–5 vuorokauden kuluttua lääkehoidon lopettamisesta. Ne on tärkeää erottaa masennuksen uusiutumisesta, jonka oireet alkavat kehittyä yleensä myöhemmin.
Masennuslääkehoito on syytä lopettaa asteittain 2–4 viikon aikana muun muassa tulevien hoitomyöntyvyysongelmien välttämiseksi. Potilaalle on tärkeää kertoa oireiden mahdollisuudesta, ja oireiden ollessa lieviä riittää seuranta. Vaikeissa tapauksissa voidaan käyttää tilapäisesti oireenmukaisia hoitoja tai aloittaa masennuslääkitys uudelleen ja lopettaa se hitaammin.
Potilaalla aiempien hoitojen yhteydessä esiintyneet lopetusvaiheen ongelmat tulee ottaa huomioon lääkevalinnassa ja välttää sellaisia masennuslääkkeitä, joiden puoliintumisaika on lyhyt.
Koponen H, Viikki M, Leinonen E. Masennuslääkityksen lopettamisvaiheen ongelmat. Suom Lääkäril 2017;72:2747–9.
kirjoittaja:
Marianne Jansson
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Lue artikkeli kokonaisuudessaan alla olevasta linkistä.
