Tähän asti ruskeaa rasvaa on tutkittu positroniemissiotomografialla, jossa käytetään radioaktiivista säteilyä. Milja Holstilan väitöskirjan tuloksista kuitenkin selviää, että magneettitutkimus on turvallisempi, halvempi ja helpommin saatavissa oleva tutkimusmenetelmä ruskean rasvan arviointiin.
Magneettikuvauksella voidaan erottaa ruskea rasvakudos tavanomaisesta valkoisesta rasvasta ja lihaskudoksesta. Kudoksen rasvapitoisuutta voidaan todennäköisesti käyttää sen aktiivisuuden mittarina: mitä vähemmän ruskeassa rasvakudoksessa on rasvaa, sitä enemmän siinä on rasvan polttamiseen osallistuvia soluelimiä.
Holstila kuvasi väitöstutkimuksessaan Turun valtakunnallisessa PET-keskuksessa normaalipainoisia vapaaehtoisia ja ylipainoisia potilaita magneettikuvauksella ja vertasi magneettikuvia positroniemissiotomografialla saatuihin tuloksiin sekä kudoksesta otettuihin koepaloihin.
Hän kehitti ja testasi tutkimuksessaan magneettikuvausmenetelmiä ruskean rasvan tutkimusta varten. Hän vertaili väitöstutkimuksessaan erilaisia magneettikuvausmenetelmiä, jotka perustuvat erilaisiin fysikaalisiin ilmiöihin kudoksessa. Tärkeimpinä menetelminä käytössä olivat kemialliseen siirtymään ja kudoksen T2*-ajan kartoitukseen perustuvat kuvaukset.
Ruskean rasvan puute on diabeteksen riskitekijä
Holstila totesi väitöstutkimuksessaan ruskean rasvan rasvapitoisuuden olevan itsenäinen merkki kehon insuliiniherkkyydestä. Näin ollen ruskean rasvan vähäisyys olisi sinällään diabeteksen riskitekijä.
Hän mittasi tutkimuksessaan tarkasti magneettikuvauksella erikseen ihonalaisen rasvan ja viskeraalirasvan määrää. Tuloksista kävi ilmi, että ruskea rasva vaikutti laskennalliseen diabetesriskiin, vaikka näiden tunnettujen riskitekijöiden vaikutus eliminoitiin.
– Tutkimustulos painottaa sitä, että lihavuuden ja diabeteksen syy-seuraussuhteet ovat monimuotoisia. Nämä ovat yleisiä sairauksia, jotka aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä ja suuret kustannukset yhteiskunnalle. Jotta voisimme jatkossa kehittää uusia innovatiivisia hoitomenetelmiä, tulee meidän ensin ymmärtää näitä mekanismeja, Holstila kuvaa.
Magneettikuvaus ei vaadi kylmäaltistusta
Ruskea rasva saadaan magneettikuvauksella erottumaan tavanomaisesta valkoisesta rasvasta ilman aikaa vievää ja potilaalle epämiellyttävää kylmäaltistusta. Kudos näkyy anatomisena rakenteena riippumatta siitä, onko se aktivoitunut.
Toisaalta muiden asiasta julkaistujen tutkimusten perusteella ruskeassa rasvassa aktivaation myötä tapahtuvia vähäisiä muutoksia voidaan niitäkin arvioida toistetuilla magneettikuvauksilla.
Magneettikuvausta voidaan toistaa samassa tutkimuksessa jatkuvasti, jolloin saadaan dynaaminen kuva kylmäaltistuksen aiheuttaman aktivaation myötä tapahtuvista muutoksista. Kuvauksia voidaan myös tehdä useilla eri kerroilla, jolloin voidaan tarkkailla esimerkiksi mahdollisten hoitojen ja elintapamuutosten aiheuttamaa kehitystä.
– Magneettikuvaus menetelmänä on monikäyttöinen, ja sillä voidaan tehdä monenlaisia kokeiluja, kun tiedetään sen olevan turvallinen, Holstila pohtii.
Teksti: Ulla Toikkanen
Kuva: Pixmac
