Maailman Lääkäriliitto WMA laati ensimmäisen kannanottonsa naisten sukuelinten silpomisesta jo neljännesvuosisata sitten, vuonna 1993. Nyt voimassa oleva lausunto on vuodelta 2016. Siinä WMA korostaa, että lääkäreiden tulee paitsi kieltäytyä silpomisesta missään muodossa myös aktiivisesti ehkäistä sitä. WMA kehottaakin lääkäreitä toimimaan aktiivisesti paikallisyhteisöjen, mielipidejohtajien, aktivistiryhmien ja kansalaisjärjestöjen kanssa.
Ohjeet ovat hyvät – entä käytäntö? Lääkäriliiton toiminnanjohtajan Kati Myllymäen mukaan ongelma on muun muassa siinä, että monissa silpomisia suorittavissa maissa lääkärien järjestäytymisaste on huono. WMA:n julkilausumat eivät sinne yllä.
– Vaikeahan WMA:n on puuttua asioihin, jos jonkin maan lääkärit eivät lähde julkilausumien taakse aktiivisesti. Esimerkiksi monissa arabimaissa lääkärien järjestäytyminen on heikkoa, sitä pidetään suorastaan kiellettynä.
– Tiedetään, että tietyissä maissa lääkärit saattavat osallistua muihinkin epäeettisiin toimiin kuten kuolemantuomioiden ja pakkoelinsiirtojen toteuttamisiin sekä sukupuoliselektiivisiin abortteihin. FGM (tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen) ei ole tässä poikkeus.
Myllymäki uskoo kuitenkin, että kansainvälisten järjestöjen kuten WHO:n ja muiden YK-järjestöjen työllä on painoarvoa.
– Paikalliset mielipidejohtajat ovat tärkeitä. Jos vaikka joku presidentin tai kenraalin rouva saadaan innostumaan silpomisen vastustamisesta, valistus leviää varmasti tehokkaasti.
Lue myös: Lääkärit jatkavat naisten silpomista Egyptissä.
Kirjoittaja:
Salla Nazarenko
Toimittaja
Kuva: Fotolia
Juttu on julkaistu Lääkärilehdessä 5/2018.
