Noin joka neljäs rintasyöpään sairastunut nainen käy läpi imusolmukkeiden poistoleikkauksen. Heistä 20-40 prosentille kehittyy yläraajaan imunestekierron häiriö eli lymfaturvotus, joka voi haitata merkittävästi toimintakykyä.
Plastiikkakirurgian erikoislääkäri, dosentti Pauliina Hartiala tutkii Tyksissä, voisiko lymfaturvotusta hoitaa nykyistä tehokkaammin. Hartiala työskentelee erikoistutkijana Turun yliopiston ja Åbo Akademin Inflames-lippulaivassa, jonka tavoitteena on edistää immunologista tutkimusta ja sen kaupallistamista.
– Lymfaturvotuksen ensisijainen hoito on kompressiohoito, mutta se ei ole kaikilla riittävän tehokasta. Osalle kertyy vähitellen raajaan rasvaa ja sidekudosta, mikä tekee siitä ison ja kömpelön, Hartiala kuvailee.
Hankalaan lymfaturvotukseen on tarjolla kirurgisia hoitoja, kuten rasvaimu, imusolmukkeiden siirtoleikkaus tai imuteiden ohitusleikkaus. Nekään eivät silti auta kaikkia potilaita riittävästi.
Hankalaan lymfaturvotukseen on tarjolla kirurgisia hoitoja, kuten rasvaimu, imusolmukkeiden siirtoleikkaus tai imuteiden ohitusleikkaus. Nekään eivät silti auta kaikkia potilaita riittävästi.
Ongelmaan on pyritty kehittämään myös lääkehoitoja. Suomessa kehitetty imutiekasvutekijä Lymfactin eteni vastikään faasin II tutkimuksiin saakka, mutta tutkimukset keskeytettiin, koska tulokset eivät eronneet merkitsevästi lumeesta. Hartiala toimi monikeskustutkimuksen päätutkijana Tyksissä.
– Eläinmallissa hoito toimi hyvin yhdistettynä imusolmukkeiden siirtoleikkaukseen, mutta ihmisillä hoito ei tuonut riittävää lisähyötyä kirurgiaan yhdistettynä. Onkin herännyt kysymys, tunnemmeko lymfaturvotuksen mekanismeja tarpeeksi hyvin.
Löytyykö ratkaisu puolustussoluista?
Nyt Tyksissä on alkamassa tutkimus, jossa selvitetään, miten puolustusjärjestelmän solut osallistuvat rasvan kertymiseen lymfaturvotuksessa. Tutkimukseen osallistuu myöhäisvaiheen lymfaturvotuspotilaita, joille tehdään rasvaimu käden toimintakyvyn parantamiseksi.
– Tutkimme, onko jokin tietty puolustussolutyyppi lisääntynyt sairaassa rasvakudoksessa. Jatkotutkimuksissa voitaisiin selvittää, voisiko kyseisen solupopulaation estäminen vähentää rasvan kertymistä raajaan, Hartiala selittää.
Rasvakudosnäytteiden lisäksi potilailta otetaan ihonäytteet toimenpiteen yhteydessä ja puoli vuotta myöhemmin. Yhteistyökumppanina hankkeessa toimii dosentti Pia Rantakari, toinen Inflames-tutkija, joka on erikoistunut makrofagien tutkimukseen.
Hartiala tutkii hankkeessa myös muita rintasyöpäleikkauksen komplikaatioita ja niiden ehkäisyä. Alkamassa on esimerkiksi tutkimus, jossa testataan leikkaushaavainfektion ennustamista potilaiden dreenieritteestä. Tavoitteena on löytää biomarkkeri, jonka avulla voitaisiin tunnistaa, keille potilaista on kehittymässä infektio ja keille ei.
Kliinisiä tutkijoita tarvitaan
Inflames on Suomen Akatemian rahoittama lippulaivahanke, jonka tavoitteena on edistää immunologian alan huippututkimusta, yliopistojen ja liike-elämän yhteistyötä sekä keksintöjen kaupallistamista. Hankkeen rahoitus kestää vuoden 2024 loppuun, mutta jatkorahoitusta haetaan vuoden 2028 loppuun saakka.
Lippulaivan johtaja, akateemikko Sirpa Jalkanen Turun yliopistosta korostaa, että hankkeessa tarvitaan ehdottomasti myös kliinisiä tutkijoita.
– Jos mukana ei ole yhtään lääkäriä, se merkitys häviää, miksi olemme täällä töissä. Tarvitsemme tutkimuksissa lääkäreitä, jotka ymmärtävät, millaisia rajoitteita ihmisten hoidossa on ja kuinka erilaisia me jokainen olemme.
Jalkanen toivoo, että osalla sairaaloiden lääkäreistä olisi mahdollisuus tehdä tutkimusta myös työajalla, ei vain iltaisin tai viikonloppuisin. Inflames-hankkeessa on mukana kuusi lääkäriä, jotka tekevät noin puolet työajastaan potilastyötä ja puolet tutkimusta.
– Tällaisia ihmisiä pitäisi olla enemmän, Jalkanen kiteyttää.
Innon ja motivaation lähde
Pauliina Hartiala hoitaa Tyksissä potilaita maanantaista keskiviikkoon. Torstaisin ja perjantaisin hän keskittyy tutkimukseen.
– Tutkimus on minulle innon ja motivaation lähde. Plastiikkakirurgian klinikassa on onneksi kannustava ilmapiiri siihen, että voin yhdistää tutkimusta ja potilastyötä.
Inflames-hankkeesta Hartiala kokee saavansa paljon tukea tutkimustyöhön. Hanke tarjoaa apua esimerkiksi apurahahakemuksiin, julkaisujen kirjoittamiseen ja biostatistiikkaan.
– Myös yhteistyö perus- ja kliinisten tutkijoiden kesken on hankkeen ansiosta lisääntynyt. Kun itse autan tutkijakollegoja, he auttavat vastavuoroisesti minua, hän kiittelee.
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
