Lutikka, seinälude, sänkylude. Cimex lectularius. Pitkään se oli harvinainen, nyt se on alkanut taas yleistyä.
Helsingin kaupungin ympäristökeskuksessa lutikkahavaintoja kirjataan huomattavasti enemmän kuin vielä joitakin vuosia sitten. Vuonna 2005 havaintoja tehtiin viisi ja vuonna 2013 jo 24. Tänä vuonna (heinäkuun puoleenväliin mennessä) lutikkanäytteitä on kertynyt 13.
Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ympäristötarkastaja Raimo Pakarinen huomauttaa, että lutikoiden seurantamenetelmä on epäsuora ja riippuu ihmisten aktiivisuudesta ja toisaalta tarpeesta varmistaa lajinmääritys.
– Tuholaisfirmoissa on myös tapana varmistua lajista ennen kuin torjuntaan ryhdytään. Firmojen edustajat ovat viime vuosina puhuneet lutikan yleistymisestä ja antavat haastatteluissa esimerkkejä trendeistä, mutta tarkat tilausten määrät ovat yleensä liikesalaisuuksia, hän sanoo.
Lepakon loisia
Luonnontieteellisen keskusmuseon intendentti Larry Huldén kertoo, että lutikoita on aina ollut Suomessa lepakoiden loisina.
– Lepakoista lutikat siirtyvät ihmisiin varsinkin kesäisin, kun ikkunat pidetään auki. Talvilämpimät mökit ovat ehkä helpottaneet lutikan selviytymistä, Huldén arvioi.
Helsingin kaupunginepidemiologi, infektiolääkäri Hannele Kotilainen kertoo, että parin viime vuoden aikana on alkanut tulla sosiaalipuolelta yhteydenottoja asuntoloiden lutikkaongelmista. Myös selviämisasemalla lutikat ovat mellastaneet. Mutta lutikoita löytyy myös tavallisista asunnoista, ja yhtenä syynä on matkailu. Lutikoiden tahmeat munat tarttuvat matkatavaroihin ja kulkeutuvat koteihin.
– Lutikoiden määrä on kasvanut selvästi Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Pohjoismaat seuraavat perässä.
Munat kuoriutuvat 5-12 päivän kuluessa. Lutikan kehitykseen kuuluu viisi muodonmuutosta ja se tarvitsee veriaterian muodonmuutosten välissä. Aikuinen lude elää 6-12 kuukautta. Se kykenee olemaan pitkiäkin aikoja ilman veriateriaa.
Lutikka aterioi useammassa kohdassa samalla aterialla
Parasitologiaan perehtynyt kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri, dosentti Sakari Jokiranta kertoo, että lutikka havaitaan tavallisesti pureman aiheuttamien oireiden perusteella.
– Lutikan purema ei satu, sillä lutikka erittää syljen kautta puuduttavaa ainetta puremakohtaan.
Ensimmäisillä puremakerroilla ei välttämättä tule muitakaan reaktioita, jos ihmisellä ei ole luonnollisia vasta-aineita luteen syljelle elimistössään. Vasta-aineiden kehittymiseen menee pari viikkoa. Sen jälkeen saatujen puremien ympärille voi kehittyä voimakkaampi tulehdusreaktio.
– Toisinaan vasta-ainereaktion seurauksena syntyy myös IgE-vasta-aineita. Allergiselle voi tällöin syntyä puremakohtaan voimakas histamiinivälitteinen tulehdusreaktio.
Jos allergia on kehittynyt, se voi uusien puremien myötä voimistua ja liittyä laajempaankin ihottumaan. Jokiranta arvioi, että tällainen voimakas reaktio on kuitenkin harvinainen. Lutikanpureman aiheuttamia oireita voidaan hoitaa hydrokortisonivoiteella tai hydrokortisonin ja antiseptin yhdistelmävoiteella ja voimakkaita oireita tarvittaessa antihistamiinilla.
Jokiranta ja Kotilainen epäilevät, etteivät lääkärit tunnista lutikan puremaa kovin helposti. Lutikkaa kannattaa epäillä, jos puremajäljet ovat esimerkiksi kolmen pureman rivissä tai ryhmässä.
– Lutikalla on tapana ruokailla useammasta kohdasta samalla aterialla, Jokiranta valaisee.
Vaikeasti hävitettävä seuralainen
Purema varmistuu lutikan aiheuttamaksi usein vasta, kun syyllinen saadaan kiinni. Lutikan jälkiä ovat pienet mustat ulostepisteet sängyssä ja veritäplät lakanoissa. Hyönteisiä tunnistetaan Helsingissä HUSLAB:n parasitologian yksikössä, kaupungin ympäristökeskuksessa ja luonnontieteellisessä keskusmuseossa.
Eurooppalainen lutikka ei tiettävästi levitä tauteja. Sen sijaan Etelä-Amerikassa ja Yhdysvaltain eteläosissa tavattavat Triatoma-sukuun kuuluvat, tavallisista lutikoista poikkeavat suuret ludelajit voivat levittää Chagasin tautia.
– Chagasin taudin mahdollisuus kannattaa muistaa, kun potilas on oleskellut Etelä-Amerikassa. Triatoma-lude ulostaa puremakohdan viereen ja ulosteessa olevat parasiitit leviävät ihorikon kautta ihmiseen, Hannele Kotilainen muistuttaa.
Lutikoiden hävittäminen on vaikeaa. Ne viihtyvät sängyn rakenteissa, lattialistojen takana ja muissa pienissä koloissa ja liikkuvat vain öisin. Lutikoiden hävittämiseksi on syytä vaihtaa lakanat, puhdistaa sänky huolellisesti ja viedä patja pakkaseen, jos mahdollista. Jos ongelma palaa, avuksi tarvitaan ammattimaisia tuholaistorjujia.
Julkaistu Lääkärilehdessä 32/11
Kirjoittanut:
Hertta Vierula
toimittaja
Jutun päivittänyt:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva: Panthermedia
