Vaikeasti liikuntavammaiset nuoret eivät saa tarvitsemiaan palveluita. Osittain syynä ovat toimimattomat hoitoketjut, osin se, etteivät nuoret itse tiedä, mihin olisivat oikeutettuja.
Muun muassa nämä asiat selvisivät Disability and Rehabilitation -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa.
Tutkimuksessa kysyttiin 74 vaikeasti liikuntavammaiselta 19–22-vuotiaalta nuorelta elämänlaatuun liittyviä kysymyksiä. Tulosten mukaan vaikeasti liikuntavammaisten nuorten elämänlaatu oli heikompi kuin muilla samanikäisillä nuorilla.
– Erityisen huolestuttavaa on, ettei tutkittavista kellään ollut ansiotuloja, kertoo yksi tutkimuksen tekijöistä, tohtoriopiskelija, projektitutkija, KM Nina Heräjärvi.
Tukien varassa eläessä tulot harvoin riittävät vapaa-ajan harrastuksiin ja sosiaaliseen elämään niin kuin muilla.
Melkein kaikilla nuorilla oli kipuja. Heräjärvi epäilee, ettei näiden nuorten kipuja osata terveydenhuollossa tunnistaa.
– Parhaimmillaan vaikeasti liikuntavammaisille nuorille on tehty koordinoituja ja räätälöityjä terveyspalveluja. Niitä tarvittaisiin nykyistä enemmän.
Heräjärven mukaan tarvittaisiin monen alan sote-ammattilaisista koostuvia tiimejä vastaamaan vaikeasti liikuntavammaisten tarpeisiin. Nyt nuorilla on hankala tilanne erityisesti silloin, kun he siirtyvät lasten palveluista aikuisten puolelle.
Nuorten miesten elämänlaatu oli tutkimuksen mukaan vielä huonompi kuin naisilla.
– Elämä on vaikeaa jos ei ole tukea ja läheisiä ihmissuhteita. Kun vielä tulot ovat pienet, elämänpiiri jää helposti kapeaksi.
Oliko tutkimuksen tuloksissa tutkijalle yllätyksiä?
– Olen tutkinut tätä aihetta pitkään ja tunnen monia vaikeasti liikuntavammaisia nuoria. Tulokset eivät olleet yllätys. Toivon, että tutkittu tieto auttaisi päättäjiä tekemään oikeita ratkaisuja näiden nuorten auttamiseksi.
Kirjoittaja:
Hertta Vierula
toimittaja
Kuva:
Fotolia
Artikkeli on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivulla.
