Keuhkoahtaumatautipotilaan liikkuminen vähenee jo taudin alkuvaiheessa, kun potilas kokee hengästyvänsä tavallista herkemmin. Hänen pitäisi kuitenkin tehdä juuri päinvastoin. Näyttö liikunnan ja kuntoutuksen merkityksestä keuhkoahtaumataudin hoidossa vahvistuu koko ajan.
Chileläiset tutkijat satunnaistivat satakunta keskivaikeaa keuhkoahtaumatautia sairastavaa potilasta kahteen tutkimusryhmään. Molempien ryhmien potilaita käskettiin liikkumaan 30 minuuttia enemmän päivässä ja he saivat askelmittarit. Lisäksi toista ryhmää kehotettiin kävelemään 3 000 askelta enemmän ja vähintään 9 000 askelta päivässä.
Tutkimuksen alussa ryhmät eivät eronneet toisistaan ja kummassakin ryhmässä askelmäärä oli keskimäärin 4 000 askelta päivässä, mikä kuvaa selvää fyysistä inaktiivisuutta. Potilaat kävivät kontrollissa kuukausittain kolmen kuukauden ajan.
Chileläiset potilaat kunnioittavat lääkäriään – askelmäärän lisäykseen kehotettu tutkimusryhmä käveli 3 080 askelta enemmän päivässä. Ilmeisesti askelmittarin mittaama askelmäärä myös motivoi liikkumaan.
Vertailuryhmän askelmäärä kasvoi vaatimattomat 138 askelta päivässä. Tutkimusryhmän elämänlaatu parani erittäin merkittävästi: SGRQ-pisteet vähenivät 8,8 pistettä (merkitsevän raja on 4 pistettä) ja keuhkoahtaumataudin arviointitestin (CAT) pisteet vähenivät 3,5 pistettä (merkitsevän raja on 2 pistettä).
Keuhkoahtaumapotilaat saatiin siis liikkumaan hyvin yksinkertaisella menetelmällä. Tutkimustulos on erittäin hyvin sovellettavissa Suomeen, paitsi talvikuukausina. Kaikkien keuhkoahtaumapotilaiden olisi syytä hankkia askelmittari tai viime joulun hittilahja aktiivisuusmittari ja lisätä liikkumistaan 3 000 askeleella, jos askelmäärä on pieni.
Mendoza L, Horta P, Espinoza J ym. Pedometers to enhance physical activity in COPD: a randomised controlled trial. Eur Respir J 2015;45:347–54.
Kirjoittanut:
Heikki Ekroos
LT, keuhkosairauksien erikoislääkäri
Kuva:
Panthermedia
