Liikunnan kuolleisuutta vähentävästä vaikutuksesta on tehty vain vähän satunnaistettuja tutkimuksia, mikä on johtanut sen merkityksen aliarvioimiseen kroonisten sairauksien hoidossa. BMJ:ssä julkaistun katsauksen mukaan puutetta on erityisesti sellaisista satunnaistetuista tutkimuksista, joissa liikunnan ja lääkehoidon vaikutuksia olisi verrattu suoraan toisiinsa.
Katsauksessa esiteltävässä metaepidemiologisessa tutkimuksessa liikunta ja lääkehoito vähensivät kuolleisuutta yhtä hyvin. Tästä oli vain kaksi poikkeusta: liikunta oli lääkehoitoa vaikuttavampi aivohalvauspotilaiden kuntouttamisessa ja diureetteihin perustuva lääkehoito liikuntaa parempi sydämen vajaatoiminnan hoidossa.
Tutkimuksessa oli mukana 16 meta-analyysia. Meta-analyysien sisältämistä 305 satunnaistetusta tutkimuksesta vain 57 käsitteli liikunnan vaikuttavuutta ja loput keskittyivät lääkehoidon vaikuttavuuden kartoittamiseen.
Todistusaineisto liikunnan kuolleisuutta vähentävistä vaikutuksesta rajoittui sepelvaltimotaudin sekundaariseen ehkäisyyn, aivohalvauksen jälkeiseen kuntoutukseen, sydämen vajaatoiminnan hoitoon ja diabeteksen ehkäisyyn.
Tutkijoiden mukaan tutkimusaineiston epäsuhta on ylikorostanut lääkehoidon merkitystä kroonisten sairauksien hoidossa elämäntapamuutoksiin verrattuna. He ehdottavat, että lääkeyhtiöt velvoitettaisiin vertaamaan omissa tutkimuksissaan lääkkeiden vaikuttavuutta lumeverrokkiryhmän ohella myös liikuntainterventioryhmään.
Tiina Lautala
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
