On totta, että jos ihminen saa ravinnostaan enemmän energiaa kun tarvitsee, hänen painonsa nousee. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet , että lihavuus on kuitenkin tätä monimutkaisempi tila.
Lihavuus on nykytiedon mukaisesti krooninen ja etenevä sairaus, jossa painon pudottamisessa ei ole kyse vain syömisen vähentämisestä ja liikunnan lisäämisestä.
Uudet tutkimustiedot muuttavat lihavuuteen liittyvää asenneilmapiiriä, mutta myös lihavuuden hoitoa. Onnistuneen hoidon kannalta on tärkeää, että hoitohenkilökunnassa ei ilmene negatiivista suhtautumista potilaisiin ja päästään eroon lihavuuden stigmasta .
Nykyään tiedetään, että lihavuuden kehittymiseen vaikuttavat muun muassa seuraavat seikat:
- geenit
- fysiologia ja ympäristö
- työ ja sosioekonominen asema
On tärkeää ymmärtää syitä lihavuuden taustalla, jotta lihavuutta voitaisiin hoitaa tehokkaasti sekä välttää lihavuuden yleistyminen.
Maailmassa on arviolta 650 miljoonaa lihavaa ihmistä tällä hetkellä ja tilastojen mukaan lihavuuden esiintyvyys on kolminkertaistunut vuoden 1975 jälkeen.
Lihavuuden lisääntymisellä on terveydellisiä vaikutuksia, sillä se lisää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen, sydänsairauksiin ja joihinkin syöpiin. Lihavuus vaikuttaa myös mielenterveyteen.
Lihavuuden liitännäissairaudet aiheuttavat myös taloudellisia haasteita: lihavuuteen liittyvien liitännäissairauksien hoidon kustannukset vuoteen 2025 mennessä on arvioitu olevan noin miljardin luokkaa.
Geenien vaikutus painoon
Ihmisellä voi olla perinnöllinen taipumus painonnousuun. Osa näytöstä viittaa siihen, että perimän merkitys lihavuuteen on 40-70 %.
Tutkimusta perinnöllisyyden vaikutuksesta painonnousuun valmistuu koko ajan lisää, mutta jo nyt tiedetään , että perinnöllisyys vaikuttaa annoskokoihin, kylläisyyden tunteeseen ja siihen, miten paljon tarvitaan energiaa kehon perustoimintoihin ja mihin kohtaan kehoa ylimääräinen energia varastoituu rasvaksi.
Nykyään ajatellaan , että ”pohjimmiltaan lihavuusepidemiassa on kysymys kivikaudelta periytyneen biologian ja ruokahalun säätelyn yhteentörmäyksestä täysin uuden ruokamaailman kanssa.” Sen vuoksi monet asiantuntijat peräänkuuluttavat ympäristötekijöiden muuttamista, kuten esimerkiksi energiatiheän ruoan verojen nostamista.
Hormonit mukana syömisen säätelyssä
Tutkijoille on selvinnyt, että hormonit toimivat kehon ja aivojen välisinä kemiallisina viestinviejinä, jotka säätelevät syömistämme ja ruokaa koskevia valintoja.
Hormonit vastaavat nälän tunteesta sekä kylläisyyden tunteesta. Syödessämme nälkähormin vaikutus vähenee ja kylläisyyshormonien pitoisuudet lisääntyvät.
Hormonit näyttelevät suurta osaa myös painonhallinnan epäonnistumisessa, lähinnä laihdutuksen yhteydessä.
Tiedetään , että kun paino laihdutuksen myötä putoaa, hormonien pitoisuudet muuttuvat. Painonpudotuksen jälkeen kylläisyyshormonien määrä kehossa vähenee ja nälkähormonien määrä taas vastaavasti lisääntyy. Muutos säilyy jopa kolme vuotta ja tänä aikana paino pyrkii palaamaan takaisin.
Tämä selittäisi sen, miksi arviolta noin 80 prosentilla ihmisistä pudotettu paino palaa takaisin.
Painonhallinta vaati monen asian tasapainoa
Elämäntapamuutos aloitetaan yleensä liikunnan määrän lisäämisestä ja ruokavalion kuntoon laittamisesta. Molemmat ovat tärkeitä asioita elämäntapamuutoksessa, mutta myös riittävällä unella ja stressinhallinnalla on nykytiedon mukaan yllättävän suuri merkitys painonhallinnassa.
Tutkimukset ovat osoittaneet , että lihavuus ja lyhyt uni ovat yhteydessä toisiinsa.
On osoitettu, että ihmiset, jotka nukkuvat alle seitsemän tuntia yössä, syövät päivittäin 300 kilokaloria enemmän kuin ihmiset, jotka nukkuvat riittävästi.
Myös stressi lisää merkittävästi ylipainoisuuden riskiä hormonaalisten tekijöiden, hiljaisen tulehduksen ja unettomuuden välityksellä.
Stressaantuneena saatamme myös tyynnyttää itseämme ruoalla, ”lohtusyödä” tai rentouttaa itseämme alkoholilla, jotka molemmat kasvattavat lihavuuden riskiä.
Lihavuus syntyy myös aivoissa
Tutkijat ovat havainneet , että lihavuus on yhteydessä aivojen mielihyvää säätelevän opioidijärjestelmän kemiallisiin muutoksiin. Lihavilla henkilöillä aivojen mielihyvän kokemuksia tuottavan opioidijärjestelmän neuroreseptorien määrä oli vähentynyt merkittävästi.
Tämä saattaa saada ihmisen syömään normaalia enemmän.
