Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston tutkimushankkeessa havaittiin, että leikkauksessa syntyvät pienhiukkaspäästöt vaihtelevat voimakkaasti eri kudosten välillä, eivätkä käytössä olevat menetelmät suojaa henkilökuntaa riittävästi.
Kudosta polttavaa sähköveistä käytetään laajasti kirurgiassa. Sähköveitsi leikkaa kudoksia valokaarella, joka syntyy, kun potilaaseen johdetaan sähköä veitsen kärjen läpi. Virta poistuu turvallisesti potilaaseen asetetusta maaelektrodista. Valokaari höyrystää leikatun kudoksen ja syntyy savua, joka sisältää terveydelle vaarallisia pienhiukkasia.
– Erityisen vaarallisia ovat hyvin pienet partikkelit, jotka pääsevät elimistön puolustusmekanismien kautta aina keuhkorakkuloihin asti. Sieltä ne pääsevät tunkeutumaan verenkiertoon. Toistuva partikkelialtistus altistaa hengitystiesairauksille, syöville sekä verisuonisairauksille, tohtorikoulutettava Markus Karjalainen Tampereen teknillisestä yliopistosta kertoo.
Vastaavan kaltaisia hiukkasia vapautuu myös dieselautojen pakokaasuissa, joiden poistamiseksi on kehitetty erityisiä suodattimia.
Leikkaussalissa hiukkasilta voidaan suojautua joko riittävän tehokkaalla hengityssuodattimella tai savuimurilla, joka poistaa ja suodattaa syntyvän savun. Tavanomainen kirurginmaski ei juurikaan suojaa pienhiukkasten vaikutuksilta.
Savuimuri käyttöön kaikissa toimenpiteissä
Karjalainen tutki Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhteistutkimuksessa savun koostumusta ja pienhiukkaspäästöjä eri kudoksia leikatessa. Plos One -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa kävi ilmi, että eri kudokset tuottavat merkittävästi toisistaan poikkeavia määriä pienhiukkasia.
– Kudokset voidaan jakaa kolmeen riskiluokkaan. Korkean riskin maksakudos tuottaa moninkertaisen määrän partikkeleita verrattuna matalan riskin rasvakudokseen. Muun muassa lihas- ja munuaiskudos asettuvat keskikastiin, Karjalainen toteaa.
Esimerkiksi maksakudoksen leikkaamisesta syntyvät pienhiukkaspäästöt ylittävät turvalliset rajat myös savun poistoon erityisesti suunniteltua imuria käyttäessä. Mikäli käytetään tavanomaista nesteimua, partikkelialtistus on yli nelinkertainen ja täysin ilman savuimua yli kahdeksankertainen.
– Keskikorkean riskin kudoksilla kirurgi altistuu haitallisille pitoisuuksille, jos erityistä savuimuria ei käytetä. Pienenkään riskin kudoksia ei kuitenkaan voida turvallisesti leikata ilman jonkinlaista savunpoistoa. Savuimureita käytetään laajasti erityisesti plastiikkakirurgiassa, mutta edelleen useimmissa toimenpiteissä asianmukaista imuria ei ole käytössä, sanoo Karjalainen.
Yhden gramman arvioidaan tuottavan partikkelialtistuksen, joka vastaa kuutta suodattamatonta tupakkaa. Yhdessä leikkauksessa tulee siis käytännössä helposti yli tupakka-askillista vastaava passiivinen altistus.
– Esimerkiksi ravintolatyöntekijöiden työperäisen altistumisen vähentämiseksi on tehty runsaasti toimia. Minusta jokaisen leikkaussalissa työskentelevän oikeus on, että hän ei altistu työssään päästöille, joita muilla toimialoilla ei hyväksyttäisi lainkaan, kommentoi tutkimusta ideoinut LT Antti Roine.
kirjoittaja:
Ulla Toikkanen
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehden verkossa.
