Amerikkalainen PIVOT-tutkimus käynnistettiin PSA-seulonnan varhaisvaiheen aikana vuosina 1994–2002. Tavoitteena oli vertailla PSA-tutkimuksen perusteella diagnosoidun paikallisen eturauhassyövän kirurgisen hoidon tulosta pelkkään taudin seurantaan (watchful waiting). Mittareina toimivat potilaiden kokonaiskuolleisuus ja kuolleisuus eturauhassyöpään. Vuonna 2012 julkaistun 10-vuotisseurannan tulosten perusteella operatiivisesti hoidettujen ja seurannassa olleiden kuolleisuudessa ei todettu tilastollisesti merkitseviä eroja, eikä tilanne ole juuri muuttunut sen jälkeenkään.
Tutkimuksessa 731 paikallista eturauhassyöpää sairastanutta miestä satunnaistettiin radikaaliin prostatektomiaan tai seurantaan. Potilaiden iän mediaani oli 67 vuotta ja PSA:n 7,8 µg/l. Nyt julkaistun, pisimmillään lähes 20 vuotta jatkuneen seurannan (mediaani 12,7 vuotta) aikana kirurgisen hoidon läpikäyneiden 364 potilaan ryhmästä oli kuollut 223 (61,3 %) ja seurantaan valituista 367 potilaasta 245 (66,8 %). Absoluuttinen kokonaiskuolleisuuden riskin ero oli siis 5,5 %, eikä se ollut tilastollisesti merkitsevä (HR 0,84). Eturauhassyövän aiheuttama kuolleisuus oli leikkaushoitoryhmässä 7,4 %: ja seurantapotilailla 11,4 %; absoluuttinen riskin vähenemä oli 4 % (HR 0,6). Kirurginen hoito oli tutkimuksen mukaan saattanut vähentää kokonaiskuolleisuutta, jos potilaalla oli kohtalaisen riskin kasvain (absoluuttinen ero 14,5 %), mutta ei pienen eikä suuren riskin potilailla (0,7 % ja 2,3 %).
Kirurgiseen hoitoon liittyi enemmän haittatapahtumia kuin seurantaan, mutta vähemmän lisähoidon tarvetta esimerkiksi taudin oireettoman, paikallisen tai biokemiallisen etenemisen vuoksi. Taudin todettiin edenneen kirurgisesti hoidetuista 40,9 %:lla ja seurantaryhmäläisistä 68,4 %:lla. Seurantaryhmässä taudin oireita aiheuttava paikallinen eteneminen tai metastasointi johti palliatiiviseen tai solunsalpaajahoitoon.
Tulokset puhuvat selvää kieltä väestöpohjaista rutiiniseulontaa vastaan. Pidennetty seuranta-aika osoitti kuolleisuuseron kasvaneen hieman kirurgisen hoidon eduksi, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tutkimusta voidaan kritisoida vain vähän yli 700 potilaan satunnaistamisesta mukaan ja potilaiden korkeasta iästä. Lisäksi kohtalaisen ja suuren riskin potilaiden tutkimustulokset kielivät selvästä erosta leikkauksella hoidettujen eduksi.
Wilt TJ, Jones KM, Barry MJ ym. Follow-up of prostatectomy versus observation for early prostate cancer. N Engl J Med 2017;377:132–42.
Kirjoittaja:
Ossi Lindell
professori, urologian erikoislääkäri
Julkaistu Lääkärilehdessä 40/2017.
Kuva: Panthermedia
