Latvian ja Romanian suosio kasvaa

Valtiotieteen kandidaatti Anna Meurman-Pawli aloitti viime vuonna lääketieteen opinnot Bulgariassa ja siirtyi tänä syk­synä opiskelemaan alaa Latviaan.

– Hain opiskelemaan Bulgariaan, koska lukukausimaksut ovat siellä edulliset aikuisopiskelijalle, joka ei saa opintotukea. Suomessa asuvaan perheeseeni kuuluvat mies ja kaksi nuorta lasta, joiden luo matkustaminen Bulgariasta kesti liian kauan.

Meurman-Pawli ei harkinnut lääketieteelliseen pyrkimistä Suomessa työlään pääsykoeurakan vuoksi. Hän osallistui Bulgariassa pääsykokeeseen, joka ei vaatinut yhtä pitkää valmentautumista kuin Suomen koe.

Valinnan Riian Stradiņš-yliopistoon puolestaan ratkaisivat lukion opinto­menes­tys, motivaatio- ja suo­­si­tus­kirjeet sekä haastat­telu.

Potilastyö kiinnostaa

Lääketieteellisen tekniikan parissa pitkään työskennellyt Meurman-Pawli ­halusi ryhtyä nelikymppisenä opiskelemaan lääketiedettä, koska hän on aina ollut kiinnostunut lääkärin ammatista.

– Työtehtäviini kuului muun muassa implanttitekniikoiden opettaminen lääkäreiden leikkaussalitiimeille. Halusin niin ikään siirtyä tekemään töitä potilaiden kanssa.

Lääkärin ammatti on hänelle tuttu myös suvusta, jossa on lääkäreitä kolmessa polvessa.

Erikoistuminen suunnitelmissa

Meurman-Pawli aloitti kuusi vuotta kestävät opinnot erittäin motivoituneena. Opiskelutahti on tiukka, ja opetusta ja harjoittelua pienryhmissä on joskus puoli kahdeksaan asti illalla.

– Meillä on tietyissä opintojaksoissa noin 12 tuntia enemmän opetusta viikossa kuin Suomen lääketieteellisissä tiedekunnissa.

Hänen mielestään kaikki toimii hyvin Stradiņš-yliopistossa. Tiedot kursseista löytyvät intranetista, ja aikataulut pitävät. Bulgariassa oli toisin.

– Siellä tietoja kurssiaikatauluista joutui odottamaan. Kulttuurierot ovat lääketieteen opetuksessa sitä suuremmat, mitä kauemmas Euroopassa mennään.

Meurman-Pawli aikoo palata Suomeen valmistumisen jälkeen. Myös erikoistuminen kuuluu tulevaisuuden suunnitelmiin.

– Lääkärin työ on jatkuvaa opiskelua. Isoisäni kävi radiologien jatkokoulutuksissa yli 80-vuotiaanakin.

Romaniassa on tiukka opiskelutahti

Jerome Djeenin mielestä ensimmäinen lukuvuosi Oradean yliopiston lääke­tie­teel­lisessä tiedekunnassa Romaniassa on ollut mahtava. Hän toivoi Suomesta lähtiessään, että yliopiston opetus olisi korkeatasoista ja että hän löytäisi uusia ystäviä ja viihtyisi Luoteis-Romaniassa sijaitsevassa kau­pungissa.

– Nämä odotukset ovat todellakin täyttyneet. Olen erittäin tyytyväinen, että hain ystäväni kokemusten innostamana opiskelemaan Oradeaan.

Lääkärin ammatti on ollut Djeenin mielessä vuosia. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän vieraili isänsä kotimaassa Ghanassa, jossa syntyi lopullinen päätös hakea lääketieteelliseen.

– Ghanalainen serkkuni on sairaanhoitaja, ja kävin hänen työpaikallaan sairaalassa. Siellä tajusin, että lääkärin työ on minun juttuni.

Suullinen pääsykoe

Djeen osallistui Oradean yliopistossa kahteen suulliseen kokeeseen, joista ­toisessa testattiin englannin kielitaitoa.

– Hakija valitsi joko biologian tai ­kemian toista suullista koetta varten. ­Tilanne oli hieman outo, koska lukiossa ei vastattu kokeissa suullisesti.

Yliopiston ovet avautuivat, ja Djeen aloitti viime syksynä lääketieteen opinnot 15 suomalaisopiskelijan kanssa.

Hän pelasi kouluaikanaan vuosia ­ammattilaisena koripalloa ja tottui puhumaan englantia amerikkalaisen valmentajansa kanssa.

– Siksi kuusi vuotta kestävien englanninkielisten opintojen aloittaminen ei pelottanut. Tiesin, että pärjään kieli­taidollani.

Kirurgin ura houkuttelee

Oradean yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa on sekä englannin- että romaniankieliset koulutusohjelmat. Opiskelu alkaa monesti kahdeksalta ­aamulla, ja illat venyvät parin tunnin ­vapaan jälkeen usein kuuteen tai kahdeksaan.

– Opettajat puhuvat hyvää englantia. Koskaan ei ole tullut tunnetta, että jotakin jäisi oppimatta kielivaikeuk­sien vuoksi.

Djeen aikoo palata valmistuttuaan Suomeen, mutta ei kuitenkaan lopullisesti. Haaveissa on työ ulkomailla, esimerkiksi Ghanassa.

– Erikoistuminen kiinnostaa tulevaisuudessa. Kirurgia ja gastroenterologia tuntuvat nyt mielenkiintoisilta aloilta, mutta suunnitelmat voivat tietenkin ­vielä muuttua.

Riittääkö kaikille töitä?

Lääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Hannu Halila sanoo, että vuosittain ­sisään otettavien lääketieteen opiskelijoiden määrää täytyy pienentää Suomen yliopistoissa.

– Korkeintaan 600 uutta opiskelijaa pitäisi ottaa vuosittain Suomessa ­sisään.

Ulkomailla lääketieteellistä tutkintoa suoritti 956 opiskelijaa lukuvuonna 2016–2017. Määrä on kasvanut neljänneksen edellisvuodesta.

Tilastoissa eivät ole mukana ne ulkomailla lääketiedettä opiskelevat suomalaiset, jotka eivät saa Kelan opintotukea. Heitä on arviolta 10 prosenttia lisää.

Kilpailu erikoistumispaikoista kiihtyy

Arviolta ainakin 900 uutta lääkäriä tulee vastedes vuosittain työmarkkinoille, kun sekä ulkomailla että Suomessa suurilla kursseilla opiskelevat valmistuvat. Lääkäriliiton selvityksen mukaan ainakin kaksi kolmesta ulkomailla opiskelevasta aikoo palata valmistumisen jälkeen Suomeen.

Lääkäreistä 95 prosenttia haluaa erikoistua. Halilan mukaan kilpailu erikoistumispaikoista koveneekin tulevaisuudessa. Erikoistumaan pääsee 600 lääkäriä vuodessa, vaikka erikoistumisjärjestelmää laajennettaisiin.

– Vastaisuudessa on kasvava joukko nuoria lääkäreitä, jotka joutuvat jonottamaan erikoistumispaikkaa kauan tai ­eivät pääse erikoistumaan. Siksi paikkamäärää erikoistumiskoulutuksessa ­pitäisi lisätä.

Kriittinen työvoimatilanne 2020-luvun lopussa

Halila arvioi, että lääkärityövoiman tasapaino on suhteellisen hyvä seuraavat viisi vuotta. Kriittinen tilanne on edessä 2020-luvun loppupuolella.

– Vuodesta 2027 lähtien noin 500 lääkäriä jää eläkkeelle joka vuosi ja suurin piirtein 900 uutta lääkäriä tulee vuosittain työmarkkinoille. En ­usko, että terveydenhuoltomme ja kansantaloutemme kestävät sitä, että 400 lääkäriä enemmän pitäisi työllistää vuosittain.

Viron suosio hiipui, Latvian nousi

Aikaisemmin puhuttiin, että kuudes lääketieteellinen tiedekunta sijaitsee ­ulkomailla. Nyt ulkomailla lääketiedettä opiskelee enemmän suomalaisia kuin yhdessäkään lääketieteellisessä tiedekunnassa kotimaassa. Halilan mielestä voisikin sanoa, että suurin suomalainen lääketieteellinen tiedekunta on ulkomailla.

Erityisesti Ruotsissa, Romaniassa ja Latviassa lääketiedettä opiskelevien suomalaisten määrä on kasvanut. ­Latviassa opiskeli 36 suomalaista 2011–2012. Viime vuonna heitä oli 154. ­Romaniassa suoritti 17 suomalaista lääkäriopintojaan vuosina 2011–2012, viime vuonna jo 109.

– Sana leviää, kun näissä maissa opiskelevat suomalaiset kertovat opiskelusta tuttavilleen. Luultavasti myös englanninkieliset koulutusohjelmat vaikuttavat valintaan.

Virossa lääketiedettä opiskeli 82 suomalaista 2011–2012, viime vuonna 110. Halila arvelee, että syinä Viron suosion vähenemiseen ovat opiskelumahdollisuuksien avautuminen muualla ja lukukausimaksujen nousu.

Ruotsissa oli 42 suomalaista lääketieteen opiskelijaa 2011–2012. Viime vuonna heitä oli 303.

– Taannoin suomalaisella ylioppilastodistuksella oli vaikea päästä Ruotsin lääketieteellisiin. Sisäänpääsy­järjestelmä muuttui, ja suomalainen ­todistus on nyt kilpailukykyinen.

Lääkärikoulutus on ulkomailla teoreettisempaa

Halilan mukaan lääketieteen teoria­opinnot saattavat olla ulkomaisissa yliopistoissa jopa parempia kuin Suomessa. Käytännön harjoittelua on ­vähemmän kuin suomalaisessa koulutuksessa.

– Siksi olisi erittäin tärkeää, että ­ulkomailla opiskelevat pääsisivät ­tulevaisuudessakin lääkärin sijaisiksi Suomeen.

EU- ja ETA-maissa lääkäriksi valmistuneiden ei tarvitse suorittaa Suomeen tullessaan tenttejä eikä harjoittelua. Jos sen sijaan valmistuu lääkäriksi näiden maiden ulkopuolella, joutuu osallistumaan kolmiosaiseen tenttiin ja tekemään käytännön harjoittelut.

Kirjoittaja:
Ulla Toikkanen
toimittaja

Kuva: Mikko Käkelä

Juttu on julkaistu Lääkärilehdessä 39/2017.