Helsingin uuden lastensairaalan säätiörahoitus jakaa lääkärien mielipiteitä.
Suomen Lastenlääkäriyhdistyksen puheenjohtaja, osastonylilääkäri Pekka Lahdenne on uuden lastensairaalan tukisäätiön valtuuskunnassa yhdistyksensä edustajana.
– Uuden lastensairaalan rakentaminen ei ole onnistunut perinteisen kunnallispoliittisen menettelyn mukaan, vaan lapset ovat aina jääneet kakkoseksi. Lastenlääkärillä on ensimmäisenä mielessä lasten etu, ja tämä rahoitusmalli mahdollistaa sen, että mennään lapsen etu edellä.
Lahdenteen on vaikea nähdä yksityisen lahjoitusrahan haittoja. Sen sijaan että hankkeessa nähdään ”poliittis-ideologisia mörköjä”, sen voisi nähdä jopa mahdollistavan ja nopeuttavan HUS:n muita mittavia rakennushankkeita. Niille riittää näin enemmän julkista rahaa.
– Verorahoitus on lähtökohta, mutta minun on vaikea nähdä pahaa siinä, jos yksittäiset ihmiset, yhteisöt ja yritykset haluavat vielä erityisesti tukea jonkin yhteiskunnallisen alueen toimintaa.
Lahdenne työskentelee HUS:n Lasten ja nuorten sairaalassa. Hän muistuttaa Helsingin Lastenklinikan erityisasemasta: sairaalalla on valtakunnallisia potilasvelvoitteita, joita ei hoideta muualla, ja joillekin lastentautien erikoisaloille voi kouluttautua vain siellä.
– Tästäkin näkökulmasta on erittäin tärkeää, että toiminnalle saadaan uudet tilat. Lastenklinikan nykyiset tilat ovat auttamatta vanhentuneet, ahtaat ja jatkuvan remontin kourissa. Hoitotulokset ovat kuitenkin säilyneet erittäin korkealuokkaisina.
”Epäonnistumisen riski on suuri”
TAYS:n lastentautien klinikan vastuualuejohtaja, ylilääkäri Merja Helminen olisi toivonut, että uusi lastensairaala olisi rahoitettu kokonaan HUS:n ja valtion varoin. Suunnittelu olisi pitänyt aloittaa jo vuosia sitten.
– Me kaikki, jotka olemme käyneet Helsingin Lastenklinikalla, olemme tienneet, että se on erittäin huonossa kunnossa. Olisin toivonut, että HUS:n päättäjät olisivat suunnitelleet jo 10–15 vuotta sitten, miten rahat kerätään ja minkälaisella aikataululla. Nyt kiire on erittäin kova.
Helminen huomauttaa, ettei sinänsä vastusta yksityisen rahan käyttöä tällaiseen tarkoitukseen, kunhan toiminta on suunnitelmallista ja maltillista.
– Tämä on yksi tapa toteuttaa julkista rakentamista, ja poliittiset arvot ratkaisevat, onko tapa hyvä vai huono. Epäonnistumisen riski on kuitenkin aika suuri. Tällaisessa taloudellisessa tilanteessa voi olla vaikeata saada keräyksellä kokoon 30 miljoonaa euroa.
– Länsimaisen sivistysvaltion kuuluisi hoitaa omat lapsensa yhteiskunnan varoin, sanoo vs. palveluyksikönjohtaja, osastonylilääkäri Sami Remes KYS:stä.
Hänestä on erikoista, että yhdelle potilasryhmälle täytyy hankkia rahaa keräyksellä valtion ja kuntien normaalin budjettirahoituksen sijasta, vaikka yksityinen raha ehkä nopeuttaakin rakentamisaikataulua.
Remes suhtautuu varauksella ajatukseen, että sairaaloiden säätiörahoitus yleistyisi.
– En oikein näe sitä skandinaavisena mallina. Meillä on kuitenkin ollut hyvin tasa-arvoinen ja kustannustehokas julkinen terveydenhuolto. Vaikea kuvitella, että säätiörahoitus nousisi merkittävään rooliin.
Suvi Sariola
toimittaja
Kuva Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 16/13.
