LT, Mervi Mäyränpään väitöstutkimuksen mukaan lasten touhumurtumat, eli arkiliikunnassa tapahtuvat pienet käsi- ja jalkaterämurtumat, ovat viimeisten vuosikymmenien aikana vähentyneet. Sen sijaan yhä useammin kirurgisesti hoidettavat kyynär- ja olkavarsimurtumat ovat lisääntyneet kolmanneksella.
Suomen Luustoliitto ry:n mukaan ongelman taustalla saattaa olla lasten arkiliikunnan vähentyminen, jonka seurauksena tasapaino ja koordinaatio ovat huonommat, eikä luusto ole vahvistunut riittämättömän liikunnan vuoksi.
D-vitamiinin saannissa puutteita
Väitöstutkimuksen mukaan etenkin useita murtumia saaneilla lapsilla oli keskimäärin heikentynyt luustoterveys. Heidän luustonsa mineraalitiheys oli matalampi ja kalsiumin saannissa oli puutteita.
Lisäksi ilmeni, että matala D-vitamiinipitoisuus oli yhteydessä matalampaan luustontiheyteen sekä murtuman saaneilla että vertailuryhmään kuuluvilla lapsilla. Suurimmalla osalla tutkimukseen osallistuneista lapsista veren D-vitamiinipitoisuus oli alle nykyisten suositusten.
Liitto huomauttaa, että yksittäinen raajamurtuma ei yleensä ole merkki huonoista luista, sillä paljon liikkuville lapsille ja nuorille sattuu ja tapahtuu. Lisäksi nopean kasvun vuosina luut ovat herkkiä. Sen sijaan toistuvat murtumat voivat liittyä heikentyneeseen luun laatuun.
Mitä murtumaherkkyydelle voi tehdä? Suomen Luustoliiton mukaan monipuolinen liikunta sekä riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti ovat välttämättömiä luuston vahvistamiseksi kasvukautena. Toistuvia murtumia saavilla lapsilla murtumille altistavat syyt on tarpeellista selvittää lastenlääkärijohtoisesti.
Luustoliitto on julkaissut tänään torstaina lastenkirjan ”Elmerin löytö”. Siinä käsitellään luustoterveyden osa-alueita sadun keinoin.
Lähde:
Suomen Luustoliitto ry
Kuva:
Panthermedia
