Potilaan Lääkärilehden sarja laboratoriotutkimuksista jatkuu. Tällä kertaa selvitimme, mitä tarkoitetaan laskolla (B-La), jonka epävirallisempi nimi on senkka.
Laskolla on pitkä historia ja se on ensimmäisiä verikokeita, joita alettiin käyttää potilaiden tutkimisessa. Kaikki alkoi ruotsalaisesta tutkijasta Fåhreuksesta, joka oivalsi vuonna 1917, että putkeen imetty veri kerrostuu seistessään paikallaan.
Mikä lasko oikeastaan on?
Lasko on arvo, joka saadaan verinäytteestä. Tätä arvoa käytetään sairauksien etsimisessä ja seurannassa. Laskon mitataan sekoittamalla ensin verinäytteeseen hyytymisenestoainetta. Tämä sekoitus laitetaan pipettiin, jossa on millimetriasteikko. Verisolut ja plasma kerrostuvat ja pipettiin muodostuu punasolupatsas. Pipettiä pidetään tunnin ajan liikkumatta pystyasennossa. Tämän jälkeen katsotaan, kuinka monta millimetriä kirkasta veriplasmaa on punasolupatsaan yläpuolella, eli kuinka paljon punasolut ovat laskeutuneet pipetin alaosaan odotuksen aikana. Saatu luku on lasko ja sen yksikkö on millimetriä tunnissa (mm/h).
Nykyään verinäyte otetaan suoraan tavallista pidempään veriputkeen, jossa on hyytymisenestoaine valmiina. Putket asetetaan laitteeseen, joka lukee tuloksen 30 minuutissa. Aikaa on lyhennetty vastauksen nopeuttamiseksi, mutta tulos kerrotaan kahdella, koska laskon yksikkö on edelleen millimetriä tunnissa.
Miksi tulehtuneen veren punasolut laskevat nopeammin?
Veri koostuu plasmasta ja verisoluista, joista suurin osa on punasoluja. Tulehduksen aikana vereen ilmaantuu proteiineja, jotka aiheuttavat punasolujen liimautumisen toisiinsa. Punasolut muodostavat suurempia kappaleita ja vajoavat nopeammin kuin, jos punasolut olisivat erillään, kuten normaalitilanteessa. Lasko mittaa siis oikeastaan veren suurentunutta proteiinipitoisuutta, joka viittaa tulehdukseen.
Mitä lasko kertoo?
Lasko suurenee iän myötä ja naisilla se on korkeampi kuin miehillä. Laskoa suurentavat bakteeri-infektiot, krooniset tulehdussairaudet, sidekudossairaudet, jotkut kasvaimet, raskaus ja e-pillereiden käyttö, jotkut maksasairaudet ja kudosvauriot. Sen sijaan hyvin pienten laskolukemien (0-1 mm/h) taustalla voi olla punasolujen sairaalloinen lisääntyminen eli polysytemia.
Lasko suurenee melko hitaasti useiden päivien kuluessa ja siksi se ei ole kovinkaan käyttökelpoinen äkillisesti alkaneissa tulehdussairauksissa. Niiden selvittämisessä ja hoidossa nopeammin reagoiva CRP toimii paremmin. Toisaalta CRP voi olla kroonisessa tulehdustilassa normaali, kun lasko on vaikkapa 100.
Lasko on siis hyödyksi monien pitkäaikaisten tulehdussairauksien, kuten reuman hoidon seurannassa. Esimerkiksi nivelreumassa suurentunut lasko merkitsee käynnissä olevaa nivelkalvon tulehtumista. Laskolla on myös tärkeä sija lihasreuman toteamisessa.
Mitkä ovat laskon viitearvot?
Terveillä alle 50-vuotiailla naisilla lasko on tavallisesti alle 20 mm/h ja yli 50-vuotiailla 30 mm/h. Miehillä vastaavat luvut ovat alle 15 mm/h ja alle 20 mm/h. Jos arvo on 40–50 tai yli, on yleensä aihetta selvittää syy suurentuneeseen laskon arvoon.
Mistä tulee sana senkka?
Senkka sana tulee sanasta sänkningsreaktion, joka on laskon ruotsinkielinen nimi. Vuonna 1962 suomenkielen professori Lauri Hakulinen joutui sairaalaan ja kuuli hoitohenkilökunnan puhuvan senkasta. Hän ideoi käyttöön lyhyen ja iskevän sanan lasko. Sana on vähitellen juurtunut käyttöön, vaikka molempia sanoja käytetään – rakkaalla lapsella on tässä tapauksessa kaksi nimeä.
Lue myös, mitä tarkoitetaan P-CK-tutkimuksella ja CRP-tutkimuksella.
Lähde:
Terveyskirjasto: Lasko (B-La)
Terveyskirjasto: Senkan tarina
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Tarkastanut:
Robert Paul
dosentti, sisätautien ja veritautien erikoislääkäri
Kuva:
Panthermedia
