Sydänperäinen tajunnanmenetys lisää äkkikuoleman vaaraa, joten se on tärkeä tunnistaa. Lapsuudessa tavallisimpia syitä ovat perinnölliset rytmihäiriösairaudet, kardiomyopatiat ja sepelvaltimoiden rakennepoikkeavuudet.
Merja Kallio ja Anita Hiippala kertovat Lääkärilehdessä nyt julkaistavassa katsauksessa, kuinka erottaa lisätutkimuksia edellyttävät sydänperäiseksi sopivat oireet tavallisesta pyörtymisestä.
Lapsen tai nuoren äkillinen tajunnanmenetys on pelottavuudestaan huolimatta useimmiten hyvänlaatuinen. Jopa 15 % lapsista ja nuorista menettää tajuntansa vähintään kerran 16 ikävuoteen mennessä. 8–24 kuukauden ikäisillä lapsilla tavallinen syy ovat affektikohtaukset, jotka alkavat tyypillisesti mielipahan tai lievänkin kivun aiheuttamasta itkusta. Niitä ilmenee noin 5 %:lla lapsista.
Erityisesti teini-ikäisille tytöille tyypillisellä tavallisella pyörtymisellä tarkoitetaan yleensä heijasteperäistä vasovagaalista pyörtymistä. Se johtuu tilanteeseen nähden epäsopivasta autonomisen hermoston toiminnasta: syketaso ja/tai systeemiverenkierron vastus pienenevät, vaikka niiden tulisi esimerkiksi makuulta seisomaan noustessa kasvaa. Pyörtymiselle on usein osoitettavissa selvä altistava syy, ja siihen liittyy tyypillisesti ennakko-oireita, kuten huonoa oloa, kylmänhikisyyttä, silmien sumenemista tai korvien soimista.
Fyysisen tai henkisen rasituksen aikana ilmetessään tajunnanmenetys on aina aihe lisätutkimuksille. 12-kytkentäinen lepo-EKG kuuluu ottaa jokaiselta tajunnanmenetyksen vuoksi lääkärin arvioon päätyneeltä lapselta. EKG tulee tulkita systemaattisesti iänmukaisia viitearvoja käyttäen. Keskeisiä ovat myös huolelliset tapahtumatiedot ja status. Näiden tutkimusten avulla saadaan kiinni jopa 96 % sydänperäisistä oireista.
Jos oirekuva sopii heijasteperäiseksi eikä statuksessa tai EKG:ssä todeta poikkeavaa, lisätutkimuksia ei tarvita.
Lähde: Kallio M, Hiippala A. Lapsen tajunnanmenetys – milloin tulee epäillä sydänperäistä syytä? Suom Lääkäril 2018;73:2083–5.
Kirjoitta:
Tiina Huttu
toimittaja
Kuva: Fotolia
Artikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 38/2018.
