Paula Kuivasaari-Pirinen havaitsi väitöstutkimuksessaan, että noin 30 prosenttia keskeytti suunnitellut IVF-hoidot (koeputkihedelmöityshoidot). Hoidot koetaan psyykkisesti hyvin raskaiksi, ja tämän onkin raportoitu olevan yleisin syy keskeytyksiin. Toisaalta hoidoissa epäonnistuneista pareista viidennes sai lapsen spontaanisti ilman hoitoja.
Epäonnistuneiden IVF-hoitojen jälkeen naiset olivat 1–3 vuoden ajan tyytymättömämpiä elämään verrattuna hoidoissa onnistuneisiin, mutta 6–9 vuoden kuluttua hoidoista tällaista eroa ei enää havaittu, mikä kertoo myös sopeutumisesta lapsettomuuteen.
Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin IVF-hoidon tuloksia eri syistä johtuvan lapsettomuuden hoidossa. Tutkimuksessa selvitettiin lapsettomuuden syiden vaikutusta hoitotuloksiin, alkaneiden raskauksien kulkuja sekä sopeutumista lapsettomuuteen Life Satisfaction -kyselyn avulla. Tutkimusaineiston muodostivat 987 naista, joille oli tehty IVF-hoito KYS:ssä 1996–2007.
Lapsettomuuden syy vaikutti hedelmöityshoidon tuloksiin. Jos lapsettomuuden syynä oli lievä endometrioosi tai munasarjojen monirakkulatauti, joka toinen hoidot aloittaneista pareista sai lapsen 1–4 hoitokerran jälkeen. Jos taas syynä oli vaikea endometrioosi tai munanjohdinvika, vain 40 prosenttia hoidot läpikäyneistä sai lapsen.
Vertailu ilman hoitoja alkaneisiin raskauksiin vahvisti, että IVF-hoidolla alkaneet raskaudet ovat riskiraskauksia, joissa on tavallista suurempi ennenaikaisen synnytyksen ja lapsen pienipainoisuuden riski. Toisaalta riski oli yhtä suuri naisilla, jotka olivat tulleet raskaaksi ilman hoitoja, mutta joutuneet odottamaan raskauden alkua yli kaksi vuotta.
LL Paula Kuivasaari-Pirisen väitöskirja The pathway from infertility to parenthood through assisted reproductive technology (ART) tarkastetaan 26.4.2013 Itä-Suomen yliopistossa.
Kuva: Pixmac
