Vuonna 2015 Suomessa aloitettiin 14 100 hedelmöityshoitoa yhteensä 19 klinikalla, kirjoittavat Maria Tuominen ja Aila Tiitinen Lääkärilehdessä nyt julkaistavassa katsauksessa. Hoitoihin kuuluvat koeputkihedelmöitys, mikrohedelmöitys, pakastetun alkion siirto ja inseminaatio. Tavallinen lapsettomuuden hoitomuoto on myös ovulaatioinduktio (ilman inseminaatiota), mutta se ei kuulu tilastoinnin piiriin.
Hoidot ovat yleensä varsin turvallisia, mutta pahimmillaan komplikaatiot voivat uhata henkeä. Mikäli päivystävä lääkäri epäilee komplikaatiota, hänen tulee lähettää potilas tarkempiin tutkimuksiin naistentautien päivystykseen.
Monet lapsettomuuden hoitoihin liittyvät oireet, kuten alavatsakivut ja turvotus, johtuvat lääkkeillä aikaansaadusta munasarjojen stimulaatiosta.
Hoidot lisäävät laskimotukosten ja hieman myös valtimotukosten riskiä ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Tukoksille altistaa erityisesti munasarjojen hyperstimulaatio-oireyhtymä, jonka esiintyvyyden on arvioitu olevan 1–5 % hoitosykleistä. Siinä verisuonten läpäisevyys lisääntyy ja aiheuttaa hemokonsentraation, elektrolyyttihäiriöitä sekä nesteen kertymisen soluvälitilaan. Tyypillisiä oireita ovat kivun lisäksi vatsan turpoaminen, pahoinvointi, oksentelu ja hengenahdistus.
Munasolupunktion jälkeisen alavatsakivun voivat aiheuttaa myös erilaiset vuodot, tulehdukset sekä munasarjan kiertymä. Kiertymän oireena on äkillinen ja hyvin voimakas toispuolinen alavatsakipu.
Lapsettomuuden hoidot lisäävät kohdunulkoisen raskauden riskiä. Myös keskenmenon riski näyttäisi olevan hieman suurempi kuin spontaanialkuisissa raskauksissa.
Lähde: Tuominen M, Tiitinen A. Lapsettomuushoitojen komplikaatiot. Suom Lääkäril 2017;72:1845–9.
Kuva: Fotolia
Kirjoittaja:
Tiina Huttu
toimittaja
Artikkeli julkaistiin Lääkärilehdessä 35/2017.
