Lapsen kehityspoikkeama ei aina vaadi diagnoosia

Nykyistä useammin ongelmia voitaisiin hoitaa perusterveydenhuollossa paikallisesti yleislääkärin sekä puhe-, toiminta- ja fysioterapeuttien yhteistyöllä.

Esikouluikäisen lapsen kehitysneurologisten häiriöiden tunnistaminen ja hoito eivät aina vaadi erikoissairaanhoitoa. Nykyistä useammin ongelmia voitaisiin hoitaa perusterveydenhuollossa paikallisesti yleislääkärin sekä puhe-, toiminta- ja fysioterapeuttien yhteistyöllä.

– Oleellista onkin erottaa esimerkiksi lievät kehitysviiveet alkavista mutta vakavammista neurologisista sairauksista, jotka vaativat nopeasti sairaalalähetteen. Kun lääkäri huomaa kehitysneurologisen häiriön, ei välttämättä tarvita tarkkaa diagnoosia kuntoutustoimien aloittamiseksi, ­toteaa lastentautien ja lastenneuro­logian erikoislääkäri Aulikki Lano HUS:n Lasten ja nuorten sairaalasta.

Lano huomauttaa joskus pohtivansa, siedetäänkö lapsen erilaisuutta ­jotenkin huonommin kuin ennen. Lasten eritahtista kehitystä tai erilaisia käyttäytymispiirteitä ei pitäisi turhaan medikalisoida.

– Ääritilanteissa tällainen kehitys voi johtaa siihen, että lapsen persoonallisuudenpiirteillekin halutaan diagnoosi, miettii Aulikki Lano.

Erikoissairaanhoidon lähete on kuitenkin paikallaan silloin, kun lapsen kehitys ei etene tai kun lääkäri toteaa lapsen taitojen taantuneen tai lapsen arki ei ­suju. Myös laaja-alaiset kehityksen ongelmat vaativat tutkimista erikoissairaanhoidossa.

Ulla Järvi
toimittaja

Kuva: Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 34/13.