Lasten itsetuhopuheet pitää aina ottaa vakavasti ja arvioida puheiden tausta, painottavat Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian professori Kaija Puura ja HUS:n lastenpsykiatrian apulaisylilääkäri Juulia Paavonen. Vanhempien täytyy pysähtyä, kuunnella lasta ja miettiä, mitä lapsi näillä puheillaan tarkoittaa.
Puura sanoo, että itsetuhoisiksi katsottavia tekoja on jo leikki-ikäisillä. Hänen 3-vuotias potilaansa yritti kiertää narua kaulansa ympäri.
– Pienet lapset saattavat myös hakata tarkoituksellisesti päätään seinään, Puura mainitsee.
Pienten lasten itsetuhopuheet ovat usein riitoihin ja tunnekuohuihin liittyviä turhautuneisuuden ilmauksia. Isommilla lapsilla itsetuhoajatukset liittyvät yleensä epäonnistumisen kokemukseen ja ahdistuneisuuteen.
Lapsen ikä ja kehitystaso pitää ottaa huomioon pohdittaessa lasten itsetuhopuheiden merkitystä. Vasta 12-vuotiaat ymmärtävät kuoleman kuten aikuiset. Itsetuhoisuus ei aina ole intentionaalista, vaan se voi olla myös passiivista kuolemantoiveajattelua. Esimerkiksi epäonnistumisen jälkeen lapsi voi kokea, että olisi parempi olla kuollut.
– Toisaalta lapsi voi esimerkiksi kiukustuneena uhata itsensä tappamisella, vaikka ei tarkoita sitä käytännössä. Silti joillakin saattaa olla itsepintaisia itsemurha-ajatuksia ja jopa konkreettisia itsemurhasuunnitelmia, Paavonen kuvaa.
Temperamenttipiirteet vaikuttavat itsetuhoajatuksiin Puuran mukaan. Osa lapsista on herkemmin reagoivia kuin toiset, ja siksi esimerkiksi vanhempien väliset ristiriidat tai lievätkin kehitykselliset kriisit saattavat aiheuttaa mielialan laskua ja itsetuhoisia ajatuksia.
Ensin yhteys terveyskeskuslääkäriin
TAYS:n ja HUS:n lastenpsykiatrian yksiköissä on nähty, että itsetuhoisuus on akuuttihoidon syy useammin kuin aiemmin.
– Siinä mielessä voidaan sanoa, että itsetuhoisuus on yleinen akuutti- ja osastohoidon syy. En osaa sanoa, onko lasten itsetuhoisuus väestötasolla yleistynyt, Puura toteaa.
Vanhempien tulisi ottaa ensisijaisesti yhteyttä terveyskeskuslääkäriin, jos heillä on akuutti hätä lapsen itsetuhoisuudesta. Päivystyksellistä lastenpsykiatrista arviota tarvitaan, kun oireet ja kokonaistilanne näyttäytyvät hankalina tai on syntynyt huoli lapsen turvallisuudesta.
Silloin kun lapsen itsetuhoiset ajatukset ovat tilannesidonnaisia ja lyhytkestoisia, vanhemman tuki voi riittää. Itsetuhoisuuden toistuessa olisi hyvä keskustella siitä esimerkiksi perheneuvolassa, jotta voidaan ymmärtää taustalla olevia tekijöitä ja auttaa lasta tunnesäätelyssä jo mahdollisimman varhain.
Ahdistuneet nuoret voivat verkottua
Puura ja Paavonen ajattelevat, että sosiaalinen media vaikuttaa lasten itsetuhoisten ajatusten syntyyn. Lapset ovat verkossa tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, joiden merkityksiä he eivät oikeastaan ymmärrä.
Paavosen mielestä kuolemaan liittyvä kielenkäyttö on tavallaan arkipäiväistynyt. Lapset löytävät verkosta ahdistavia sisältöjä, eivätkä tiedä miten suhtautua niihin.
Pahimmillaan ahdistuneet lapset voivat verkottua siellä keskenään ja myös vahvistaa toistensa haitallisia tapoja hallita ahdistuneisuutta.
– Esimerkiksi viiltely voi lähteä yleistymään kaveriporukoissa. Viiltely kertoo siitä, että lapsen ja nuoren sietokyky on ylittynyt, eivätkä he löydä turvallisia keinoja hallita ahdistusta, sanoo Paavonen.
Ulla Toikkanen
Kuva Adobe/AOP
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 38/2020.
