Cochrane-katsauksia tehdään usein sivutöinä vapaaehtoispohjalta, kertoo LT Jos Verbeek Työterveyslaitoksesta.
Verbeek on mukana mesenaatti.me-yhteisörahoituspalvelun ohjelmassa, jossa kokeillaan joukkorahoitusta tieteellisten hankkeiden rahoitustapana.
Verbeekin hankkeen tuloksena tulee olemaan Cochrane-katsaus. Istumisen epäterveellisyys tunnetaan, mutta nyt on tarkoitus koota yhteen tieteellinen tieto siitä, mikä oikeasti toimii sen vähentämisessä työpaikoilla. Katsausta varten aiotaan kerätä 2 000 euroa.
– Näin pieniin projekteihin ei kannata isoilta rahoittajilta edes lähteä hakemaan rahoitusta. Tässä saamme sitä paitsi samalla jaettua tavallisille kansalaisille tietoa keinoista välttää istumista, Verbeek sanoo.
Enemmän huomiota yleistajuistamiseen
Tieteen yleistajuistaminen onkin yksi tavoite meneillään olevassa tieteen joukkorahoitusohjelmassa. Ohjelmaa rahoittaa Koneen säätiö.
– Popularisointi jää usein tiedemaailmassa vähän sivuun. Tieteen rahoittajat eivät sitä vaadi, eivätkä tutkijat saa juuri meriittiä tutkimuksensa tuomisesta muille yleisöille, sanoo Koneen säätiön tiedeasiamies Kalle Korhonen.
Monet mesenaatti.me:n ohjelmaan hyväksytyt tiedehankkeet liittyvät tieteen popularisoimiseen. Mukana ovat esimerkiksi tiedekeskus Heurekaan suunnitteilla oleva planetaarioelokuva sekä tiedettä ja tekniikkaa populaaristi käsittelevän Tiedetuubi-sivuston kehittäminen.
Terveyteen liittyviä hankkeita on kaksi. Cochrane-katsauksen lisäksi mukana on toinen Työterveyslaitoksen tutkijoiden hanke, quantified employee. Siinä on tavoitteena käyttää työntekijöiden itsestään erilaisilla mittareilla keräämää terveystietoa työn muokkaamiseen juuri kullekin työntekijälle sopivimmaksi.
Rahaa pieniin projekteihin
– Joukkorahoittaminen sopii suhteellisen pieniin projekteihin, sanoo mesenaatti.me-yhteisörahoituspalvelun perustajajäsen Pauliina Seppälä.
Suurin summa, joka heidän kauttaan on joukkorahoituksella Suomessa toistaiseksi kerätty, on ollut 30 000 euroa.
– Kovin isoja summia ei ehkä kannata yrittää kerätä. Isoista tutkimuksista voi tosin usein irrottaa jonkin pienemmän, paremmin joukkorahoitukseen sopivan osasen.
Tutkijat ja kansalaiset yhteen
Jos rahanhakijalla ei ole rahankeräyslupaa, rahanantajalle pitää tarjota vastike lahjoituksestaan. Vastike voi olla lähes mitä vain. Esimerkiksi arkeologiassa se voisi olla pääsy kaivauspaikoille, kansatieteessä vaikkapa videopäiväkirja tutkimusmatkalta.
– Me tarjoamme rahoittajillemme viimeisimmän tiedon keinoista välttää istumista, Jos Verbeek sanoo.
Pauliina Seppälä arvioi, että tiedettä rahoittavia kiinnostaa päästä mukaan näkemään tieteellisen prosessin kulkua. Tällä tavalla joukkorahoitus voi toimia keinona tuoda tutkijoita ja kansalaisia lähemmäs toisiaan. Raja-aitojen madaltaminen on ollut myös Koneen säätiön tuen taustalla.
Rahankeruu on kovaa työtä
Joukkorahoituksen kerääminen on kovaa työtä. Oma tutkimus pitää saada näyttämään kiinnostavalta ihmisten silmissä. Lisäksi tarvitaan paljon työtä tiedon levittämiseksi mahdollisimman laajalle. Osana ohjelmaa onkin rahanhakijoiden kouluttaminen joukkorahoituksen lainalaisuuksiin.
– Me aiomme tehdä ainakin videon ja nettisivut. Onhan tämä aika erilaista kuin apurahojen hakeminen, Verbeek kertoo.
Rahoittajia löytyy Pauliina Seppälän arvion mukaan ensinnäkin tutkijoiden lähipiiristä, sillä rahankeruun onnistuminen riippuu hyvin pitkälle heidän omasta panoksestaan.
– Varmasti jokaisen pitää koluta tarkasti omat verkostonsa.
Muuten rahoittajiksi toivotaan kaikenlaisia ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet hankkeiden aihepiireistä.
– Me toivoisimme rahoittajiksi esimerkiksi ammattiyhdistyksiä. Työntekijän hyvinvoinnistahan tässä on kysymys, Verbeek sanoo.
Oma persoona peliin
Mesenaatti.me-yhteisörahoituspalvelun tiedeohjelmaan on valittu hankkeita sen perusteella, miten ne sopivat joukkorahoitukseen. Varsinaista tieteellistä arviointia hankkeille ei ole tehty. Hankkeiden onnistumista arvioidaan sen mukaan, onnistuuko rahan kerääminen. Sen arvioiminen, onnistuvatko ne sisällöllisesti, jää rahoittajille ja rahanhakijoille.
Joukkorahoitus on Suomessa vasta aluillaan ja tieteen rahoituskeinona kokeiluvaiheessa.
– Me voimme tällä keinolla edistää tiederahoitusta parhaimmillaan enemmän kuin pelkästään omilla apurahoillamme, Koneen säätiön Kalle Korhonen pohtii.
Yhteisörahoituspalvelussa taustalla on halu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
– Meidän pyrkimyksemme on ohjata yksityisten varojen käyttöä muuhunkin kuin kulutukseen, sanoo Pauliina Seppälä.
KYSYMYKSIÄ HANKKEISTA
Miten voin tukea hankkeita?
Tuettavia hankkeita löytyy joukkorahoituspalveluista. Maailmalla on erityisesti tieteen joukkorahoitukseen keskittyneitä palveluita, kuten Petridish ja Experiment.
Pauliina Seppälä mesenaatti.me-yhteisörahoituspalvelusta kehottaa olemaan yhteydessä hankkeiden tekijöihin, jos haluaisi vastikkeeksi jotain muuta, kuin mitä on tarjolla. Jos rahoitusta ei kerry tarpeeksi, rahoittajat saavat omansa takaisin.
– On mahdollista, että projekti menee pieleen tai toteutuu toisenlaisena tai toisessa aikataulussa kuin alun perin sanotaan. Siinä mielessä joukkorahoitus ei ole samanlaista kuin tavallinen nettikauppa.
Miten pistän pystyyn oman hankkeen?
Oman hankkeensa voi esitellä itse jossakin joukkorahoituspalvelussa. Ne valitsevat edustamansa hankkeet.
– Tekstiä ei kannata ajatella hakemuksena vaan myyntipuheena. Kannattaa kuvailla, mitä hienoa teet, miten tärkeää siihen on saada rahoitusta ja mitä rahoittaja saa vastineeksi, neuvoo Pauliina Seppälä.
Joukkorahoituksen hakeminen on myyntiä. Niinpä yli 8 500 euron myynnillä hakija on arvonlisäverovelvollinen. Jos myyntituotosta maksetaan palkkaa, se pitää ilmoittaa verottajalle ja maksaa tulovero.
Jos hakijan taustaorganisaatiolla on rahankeräyslupa, rahaa voi kerätä vastikkeettomaksi. Silloin se on verotonta tuloa.
– Tärkeintä on muistaa, että rahankeruu ei onnistu ilman aktiivista panosta omissa verkostoissa, Seppälä summaa.
Kirjoittanut:
Hertta Vierula
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
