Sukupuoli-identiteetin muotoutumista ei tarkasti tunneta. Yhtäältä on yhä enemmän tutkimustietoa siitä, että siihen vaikuttavat psykososiaalisten tekijöiden lisäksi hormonaaliset ja neuroanatomiset tekijät, samoin kuin perimä. Toisaalta neurobiologisten tutkimusten löydökset ovat olleet välillä ristiriitaisia, kirjoittavat Teemu Kärnä ym. Lääkärilehdessä.
Useimmilla ihmisillä fyysisen rakenteen mukainen sukupuoli ja käsitys kuulumisesta tähän sukupuoleen eli sukupuoli-identiteetti muodostavat yhteensopivan kokonaisuuden. Aina näin ei ole. Ihmiset saattavat kokea sukupuolensa dikotomista nais–mies-jaottelua monipuolisemmin. Sukupuolen moninaisuus sitä kuvaavana terminä on vasta vakiintumassa. Siihen voi liittyä sukupuoliristiriitaa, joka äärimuodoissaan voi aiheuttaa kärsimystä, dysforiaa, joka kohdistuu kehoon ja vääränlaisiksi koettuihin sukupuoliominaisuuksiin.
Tieteellisen tiedon lisääntyessä on käynyt ilmeiseksi, ettei aikuisen ihmisen vakaa ja pysyvä sukupuoli-identiteetti ole psykiatrisin hoitomenetelmin muutettavissa. Identiteettikokemus itsessään ei aiheuta kärsimystä tai toimintakyvyn heikkenemistä.
Tieteellisessä kirjallisuudessa puhutaankin nykyään yhä useammin sukupuoli-identiteetin variaatioista eikä identiteettihäiriöistä. Vuonna 2015 julkaistussa psykiatrian DSM-5-tautiluokituksessa sukupuoli-identiteetin häiriö muotoiltiin uudelleen sukupuolidysforiaksi. Sama lähestymistavan muutos on näkyvissä myös ICD-11-luokituksessa. Dikotomiseen sukupuolikäsitykseen sopimattomista sukupuoli-identiteeteistä käytetään arkikielessä yleisnimitystä muunsukupuolisuus.
Lähestymistavan ja diagnostiikan muutokset ovat lisänneet ja lisäävät todennäköisesti edelleen sukupuoli-identiteetin selvityksiin hakeutuvien määrää. Tutkimuksiin hakeutuvien joukko on monipuolistunut ja myös nuorentunut. Tilannetta on verrattu jopa epidemiaan, jossa nuoruusiän identiteettiongelmille tarjoutuu nykyään mediassa jatkuvasti esillä oleva selitys trans- tai muunsukupuolisuudesta.
Ihmisoikeuksien näkökulmasta pidetään tärkeänä, että ihminen saa itse määrittää sosiaalisen ja juridisen sukupuolensa. Nykyinen lainsäädäntö kaipaa uudistamista, sillä se käsittelee vain transsukupuolisuutta ja jättää osan sukupuoliristiriidasta kärsivistä huomiotta. Diagnostisena käsitteenä transsukupuolisuus on poistumassa.
Lähde: Kärnä T, Uusi-Mäkelä N, Mattila A. Sukupuolen moninaisuus – lähestymistapa sukupuoleen muuttumassa? Suom Lääkäril 2018;73:2631–5.
Kirjoittaja:
Marianne Jansson
toimittaja
Artikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 45/2018.
Kuva: Pixmac
