Ulkopuolisen rahoituksen merkitys suomalaiselle lääketieteelliselle tutkimukselle on merkittävä. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimusmenoista katetaan alle puolet valtion budjettivaroin. Valtion tutkimusrahoituksen määrä on pienentynyt 50 prosenttia vuosina 2010–2017.
Samaan aikaan kotimaisten yritysten myöntämä rahoitus on vähentynyt merkittävästi, selviää yhdentoista suomalaisen lääketiedettä rahoittavan säätiön tuore selvitys.
Tiedotteen mukaan rahoituksen laskua on kompensoitu viime vuosin säätiöiden myöntämällä rahoituksella, mutta tilanne ei ole kestävällä pohjalla. Niiden kapasiteetti ei riitä pitkään paikkaamaan vajetta. Säätiöiden säännöt määrittelevät myös tarkasti mitä tutkimusta mikäkin säätiö rahoittaa.
Kliininen tutkimus kärsii
Kliiniseen tutkimukseen suunnattu rahoitus kutistui vuosina 2010–2017 huomattavasti. Tutkimusmenot laskivat selvityksen mukaan seitsemässä vuodessa vajaan kolmanneksen. Syynä tähän on erityisesti valtion rahoituksen voimakas supistuminen.
Yhä harvempi nuori lääkäri kiinnostuu kliinisen tutkimuksen tekemisestä Suomessa tutkimusrahoituksesta käytävän kilpailun takia. Helpompaa on suunnata ulkomaille, jossa tutkimusresurssit ovat parempia.
Kliinisen tutkimuksen vähentyessä on vaarana, että uusimpien tutkimustulosten ja hoitomuotojen käyttöönotto hidastuu.
Suomalaisten lääketieteen säätiöiden tilaaman selvityksen toteutti Aula Research keväällä 2019.
Kirjoittaja
Tuomas Keränen
toimittaja
Kuva
Panthermedia
Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 21.5.2019.
