Lääkkeet ovat lääkärin tärkein työväline. Niiden saatavuus ei ole kuitenkaan enää samalla tavoin itsestään selvää kuin mihin olemme saaneet tottua. Lääkehuollossa on ongelmia, jotka on otettava todesta. Ne kertovat vakavan kriisin uhasta.
Lääkkeiden lähtöaineiden valmistus on yksinkertaista kemianteollisuutta. Globaalin talouden lainalaisuudet ovat keskittäneet tällaisen tuotannon halvimpien kustannusten ja suurimpien markkinoiden äärelle. Kiina ja Intia ovat alan tärkeimmät toimijat.
Kun Kiina päättää parantaa ympäristön tilaa ja sulkee satoja saastuttavia tuotantolaitoksia, vaikutukset tuntuvat Suomen terveydenhuollossa saakka. Lääkkeiden toimitusvaikeudet lisääntyvät, koska monien lääkkeiden lähtöaineiden tuotanto supistuu jopa vain yhden tehtaan varaan.
Kun vaihtoehdot raaka-aineiden markkinoilla esimerkiksi ympäristöpoliittisista syistä harvenevat, kilpailu kiristyy. Niukkuutta jaettaessa Suomen kaltaisen pienen markkina-alueen palvelu jää helposti jonossa häntäpäähän. Riskejä lisää, jos tekee itsestään erityisen hankalan kauppakumppanin, mutta näin Suomi on muiden Pohjoismaiden tapaan toiminut.
Lääkemarkkinamme kuuluvat maailman tarkimmin säänneltyihin, mikä aiheuttaa markkinoijalle korkeita kustannuksia ennen kuin on ansainnut euroakaan. Vaihdettavien lääkkeiden hinnat on puolestaan painettu erittäin halvoiksi. Kahvikupposta edullisempi kuukauden lääkeannos voi sittenkin olla liian halpa ollakseen totta.
Tällainen ympäristö ei houkuttele lääketoimittajia, jos ja kun tarjolla on tuottoisampia markkinoita. Kitkatekijät vaikuttavat erityisesti geneeristen lääkkeiden kansainväliseen kauppaan, mutta myös niiden kotimaiseen valmistukseen.
Toimintatavallamme on hyvät perusteet. Lääkekaupan sääntelyn päätavoite on ja täytyy aina olla turvallisuus. Lääkehoitojen kustannusten minimointi on puolestaan niin julkisen talouden kuin yksityisen ihmisen etujen mukaista. Molemmat tavoitteet toteutuvat nyt erinomaisesti.
Samalla on syytä ottaa huomioon, että ankara sääntely voi kääntyä omia tavoitteitaan vastaan. Hieno järjestelmä haukkaa tyhjää, jos siihen ei saada lääkkeitä.
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean tilasto lääkkeiden saatavuushäiriöistä hätkähdyttää. Vuonna 2010 häiriöilmoituksia kirjattiin vain 85, mutta viime vuonna jo yli 1 200. Myös lääkealan tutkijoiden, apteekkiväen ja potilaiden vakavat puheenvuorot kertovat ongelmien vakavoituvan.
Kun yhteiskuntaa kohtaa kriisi, huomataan usein, että sen ainekset olisivat olleet tunnistettavissa jo kauan ennen tilanteen kärjistymistä. Heikkoja signaaleja ei kuitenkaan ajoissa ymmärretty, haluttu tunnustaa tai otettu tosissaan. Ongelmat saivat muhia täysimittaiseksi kriisiksi, jonka hoito vaatii järeitä ja kalliita toimia.
Lääkehuoltomme ei ole vielä kriisiytynyt, mutta Kiina-ilmiö ja vaikkapa brexitin arvaamattomat seuraukset viittaavat siihen, että nykyistä ikävämmät häiriöt ovat todennäköisiä. Vastuullista on toimia niin, etteivät ikävimmät tulevaisuudenkuvat koskaan toteudu.
Resepti vaivaan on keskustelu. Lääkemarkkinoiden osapuolten on parasta kokoontua pyöreän pöydän ääreen, jakaa kokemuksensa ja näkemyksensä ja kuunnella toisiaan. On löydettävä yhteinen ymmärrys siitä, mikä on oleellista ja miten se toteutuu. Kaikki muu on hyvä kyseenalaistaa.
Pienen maan harvoja kilpailuetuja on kyky luottamukselliseen yhteistyöhön yli sektorirajojen. Sellaisen vuoropuhelun avulla lääkehuoltokin pysyy kunnossa.
Hannu Ollikainen
päätoimittaja
Lääkärilehti
Pääkirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 5/2019.
