Musiikki on aina ollut silmätauteihin erikoistuvalle Lauri Ahokkaalle kaikki kaikessa. Jos se katoaisi elämästä, tuntuisi kuin aivot tai sydän leikattaisiin pois. Ilman lääkäriyttä taas tuntuisi kuin raajapari olisi irrotettu vartalosta.
Ahokas tuntee olevansa persoonaltaan enemmän muusikko kuin lääkäri mutta tekee silti enemmän lääkärin töitä
Kyseessä on kaksi yhtä vaativaa ammattia. Instrumenttiopinnot aloitetaan tavallisesti jo varhaisessa lapsuudessa, ja uutta opittavaa riittää koko elämän ajaksi. Myös lääkäri kouluttautuu jatkuvasti.
– Monimutkaisten teosten soittaminen pianolla on motorisesti ja kognitiivisesti hyvin haastavaa.
Ahokas on itse harvoin sataprosenttisen tyytyväinen esityksiinsä muusikkona. Ideaalitilanteessa muusikon ja yleisön lisäksi myös säveltäjä olisi tyytyväinen esitykseen.
Lääkärinä Ahokas puolestaan kokee onnistuneensa silloin, kun potilaan vaiva joko paranee tai potilas vakuuttuu siitä, että kaikki on hyvin.
Erityisesti hänelle jäi mieleen perusterve maratoonari, joka oli tullut lääkärintarkastukseen ajokorttia varten. Sydämestä kuului diastolinen sivuääni, jota ei ollut aikaisemmin havaittu. Potilas päätyi myöhemmin aorttaläppäleikkaukseen. Sekä potilas että lääkäri olivat tyytyväisiä.
Lääketiede toi valaistumisen tunteen
Ahokkaan musiikkiura alkoi 5-vuotiaana, kun hän aloitti Meri Louhoksen piano-oppilaana. Ammattimaisemmin hän alkoi harjoitella 11-vuotiaana. Näihin aikoihin Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksen opiskelijoille järjestettiin tilaisuus, jossa halukkaat saivat johtaa kapellimestariluokan harjoitusorkesteria Jorma Panulan ohjauksessa.
– Osallistujista koottiin Panulan ensimmäinen nuorisokapellimestariluokka, jonka muita opiskelijoita olivat Pietari Inkinen, Mikko Franck ja Eva Ollikainen.
Nykyinen kahden uran tie sai alkunsa pian lukion jälkeen. Ensin Ahokas opiskeli vuoden ajan pianonsoittoa Sibelius-Akatemiassa; seuraavana vuonna rinnalle tulivat lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa.
Lääketieteen opinnot tuntuivat kuin valaistumiselta.
Tiedekunnassa opetettiin asioita, joita Ahokas oli aina halunnut tietää, vaikka ei aiemmin ollut tiennyt näiden olemassaolosta. Opintojen alkuvaiheessa käsitelty solun mikroanatomisten rakenteiden ihmeellisen älykäs toiminta ilman tietoista ulkopuolista ohjausta sekä myöhempinä opintovuosina avautunut kliinisen lääketieteen diagnostinen ajattelu tekivät suuren vaikutuksen.
Lääkäriksi Ahokas valmistui maaliskuussa 2011, ja saman vuoden joulukuussa hän piti pianonsoiton diplomikonserttinsa. Ajatus erikoistumisesta tuntui kaukaiselta, mutta musiikki kutsui syvemmälle.
– Opiskelin Panulan johdolla orkesterinjohdon mestarikurssilla Porissa tiiviisti pari vuotta ja aloitin sitten opinnot Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla. Joulukuussa 2017 johdin diplomikonserttini Kuopion kaupunginorkesterin kanssa.
Rinnalla kulkivat yleislääkärin työt perusterveydenhuollon toimipisteissä. Kapellimestariksi valmistuttuaan Ahokas hakeutui tutustumaan HUS:n silmätautien klinikkaan, rakastui alaan ensisilmäyksellä ja tunsi välittömästi löytäneensä oman paikkansa samanhenkisten kollegoiden keskuudessa.
Ensimmäinen kerta silmämikroskoopin äärellä jäi mieleen.
– Kolmiulotteinen värikalvo oli häikäisevän kaunis. Verkkokalvon tutkiminen tuntui siltä kuin kävelisi kuun pinnalla.
Musiikki on tulevaisuudessa läsnä myös sairaalassa. Ahokkaan tavoitteena on hankkia vuonna 2023 valmistuvan uuden silmäsairaalan pääauditorioon flyygeli ja perustaa yliopistokampukselle ympärivuotinen klassisen musiikin konserttisarja.
Mozartin nerous yllättää aina
Yhdeksi tulevaisuuden mahdollisuudekseen hän miettii silmäkirurgiaa.
– Minulla voisi olla annettavaa tällä alalla, etenkin kolmenkymmenen vuoden piano-opintojeni vuoksi. Silmäkirurgiassa tehdään hienomotorisesti haastavia asioita pienessä silmässä.
Musiikin saralla vastaava haaste on Mozartin tulkitsemisessa. Tyylin tunteminen ja luontevan Mozart-soiton oppiminen vaativat vuosien työn taitavan opettajan ohjauksessa. Näennäisen yksinkertainen nuottikuva on täynnä huikean mielikuvituksellista ja mitä puhtainta musiikkia.
– Mozartin nerous onnistuu yllättämään aina uudelleen.
Mozartin lisäksi György Ligetin ja Claude Debussyn pianoetydit ovat tehneet Ahokkaaseen suuren vaikutuksen, samoin Brahmsin ja Sibeliuksen sinfoniat ovat hyvin läheisiä.
Kirjoittaja
Ulla Toikkanen
toimittaja
Juttu on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 38/2019.
