Proosaklubin idean loi alun perin Nuoren Voiman Liitto. Se on yhdistys, jonka tarkoituksena on tukea eri-ikäisiä kirjoittajia ja edistää kirjallisuuden asemaa. Klubi-illoissa kirjailijat haastattelevat kirjailijoita, ja yleisökin saa esittää kysymyksiä.
Lääkäripäivillä Proosaklubi järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa, torstai-illan herkkupalana. Lavalle nousi vuorotellen kolme lääkäriä: Pertti Saloheimo, Heidi Mäkinen ja Emma Luoma.
Pertti Saloheimo työskentelee Lääkärilehden tieteellisenä päätoimittajana. Koulutukseltaan hän on neurologian erikoislääkäri. Saloheimon lajirajoja uhmaava esikoisteos Ennustus linnuston tulevaisuudesta julkaistiin vuonna 2019 ja pienoisromaani Meren ja tulivuoren välissä kolme vuotta myöhemmin.
Heidi Mäkinen toimi viimeksi apulaisylilääkärinä Tampereen yliopistollisen sairaalan reumatologian yksikössä, josta hän jäi eläkkeelle 2019. Mäkisen kaunokirjallinen tuotanto sisältää kaksi romaania: Ei saa mennä ulos saunaiholla ja Ei saa elvyttää.
Emma Luoma luonnehtii itseään kirjailijaksi, sairaalalääkäriksi, amatööriakrobaatiksi ja tanssiharrastajaksi. Hänen esikoiskirjansa Vain huonoja vaihtoehtoja julkaistiin vuonna 2019 ja toinen kirja Perhosten aika vuonna 2021.
Miten voi kuolla arvokkaasti?
Mäkisen romaani Ei saa elvyttää kertoo hammaslääketieteen emeritaprofessori Aurista, jonka elämän pääsisältö on ollut työ. Nyt hän on 80-vuotias, ja haluaa kuolla arvokkaasti. Suunnitelmiin tulee kuitenkin mutkia.
Tragikoomisen teoksen kautta Mäkinen halusi kuvailla vanhuutta tavanomaisesta poikkeavalla tavalla.
– Tapasin työssäni paljon iäkkäitä ihmisiä. Vanhoista naisista ajatellaan usein, että he ovat herttaisia, hoitavat lastenlapsia ja kutovat sukkaa. Mutta oikeasti vanhukset ovat keskenään tosi erilaisia.
Kirjassa yhtenä aiheena on kuolema.
– Nuorena lääkärinä vastustin eutanasiaa, mutta mielipiteeni on muuttunut. Mietin, että jos lemmikkieläin on parantumattomasti sairas, eutanasia suodaan. Miksi ei ihmisille? Jossain tapauksissa se olisi tarpeen.
Kirjassa käsitellään myös rationaalisuuden harhoja.
– Koskaan ei voi olla varma siitä, miten asiat menevät. Vaikka eläisi kuinka terveellisesti, voi sairastua vakavasti.
Sairaudet ja kauheudet kiehtovat
Luoman kirjoissa henkilöt ovat usein lääkäreitä. Yllättävänä hän pitää sitä, että monet hoitajat – eivätkä niinkään lääkärit – ovat kertoneet pitävänsä hänen kirjoistaan, ja pyytäneet niitä lisää.
– Yritin pitää etäisyyttä ja kirjoittaa jostain muusta, mutta siitä ei tullut mitään julkaisukelpoista. Kaikki sairaudet ja kauheudet kiehtovat minua, en pääse niistä eroon. Suoraan en omia työkokemuksiani kirjoihini laita, mutta niitä voi jalostaa ja hyödyntää, Luoma kertoi.
Mistä hän löytää aikaa kirjoittamiseen?
– Aikaa ei oikein olisi, varsinkin kun myös päivystän. Haaveena on, että voisin tehdä jossain vaiheessa vähemmän lääkärin työtä ja kirjoittaa enemmän. En kuitenkaan halua luopua kummastakaan. Toivottavasti löydän tasapainon näiden välillä.
Empatiakyky lisääntyy lukemalla
Saloheimon ensimmäinen teos sai alkunsa Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakoulussa. Sitä kirjoittaessaan hänen mieleensä alkoi tuppautua henkilöitä ja miljöö, jotka päätyivät sitten toiseen kirjaan.
Kirjoittamisessa haasteita on tuottanut ajankäyttö.
– Olen kirjoittanut vapaa-ajan riepaleilla ja lomilla. Ensimmäiseen kirjaani pystyin käyttämään 20 minuuttia kerrallaan, Saloheimo kertoo.
Lääkärin ja kirjailijan työssä hän näkee jotain samaa.
– Lääkäri kuuntelee potilasta ja kirjoittaa siitä tiivistelmän. Se vaatii vastaanottamista ja selkeää ajattelua, kuten kirjailijankin työ.
Lukemista hän suosittelee niin lääkäreille kuin muille. Lukemalla voi tutustua henkilöihin, joihin ei muuten törmäisi. Empatiakyky voi sitä kautta lisääntyä.
Proosaklubilla Pertti Saloheimoa haastatteli lääketieteen opiskelija Ville Romanov, Heidi Mäkistä kirjailija Niina Hakalahti ja Emma Luomaa kirjailija Briitta Hepo-oja. Tilaisuuden juonsi kirjailija Markku Soikkeli.
Sari Kosonen
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
