Somalitaustaiset lääkärit Hibo Abdulkarim ja Najma Yusuf ovat todistaneet rasismia työyhteisöissään koko uriensa ajan sekä potilaidensa että vielä useammin kollegoidensa taholta. Vaikka rasismi ei kohdistuisi heihin itseensä, usein he kuulevat lääkäreiden laukovan rasistisia kommentteja potilaistaan.
– Työnkuvaamme ei pitäisi kuulua se, että joudumme puuttumaan tällaisiin tilanteisiin ja ojentamaan aikuisia ihmisiä. Tilanteiden selvittäminen kaatuu vähemmistöjen niskaan, koska muut eivät juurikaan puutu, Abdulkarim ja Yusuf sanovat.
On kuormittavaa kuulla toistuvasti, kuinka työntekijä puhuu potilaasta tai ihmisryhmästä rumasti ja alentavasti.
– Esimerkiksi konsultoidessani ulkomaalaistaustaisesta potilaasta, kuulen usein täysin rasistisia kommentteja perustuen potilaan kieleen, ulkonäköön ja uskontoon, Yusuf mainitsee.
– Jos muslimeja, maahanmuuttajia ja somaleita haukutaan edessämme, mitähän sanotaan silloin, kun emme ole huoneessa. Ja kaikissa työpaikoissamme on ollut nollatoleranssi rasismille – paperilla, Abdulkarim lisää.
Yusuf ja Abdulkarim toteavat, että rasismia esiintyy kaikessa lääketieteessä koko maailmassa. Maailman lääkäriliiton vuonna 2022 julkaiseman kannanoton mukaan rasismilla on suora vaikutus potilaisiin ja heidän terveyteensä. Lisäksi lukuisat tutkimukset osoittavat rasismin juurtumisen lääketieteen rakenteisiin.
– Suomessa tutkimukset aiheesta ovat vielä alkutekijöissään, mutta meilläkin on näyttöä syrjinnän kokemuksista terveydenhuollon palveluissa.
Potilaiden vakuuttelu kuluttaa
Akuuttilääketieteeseen erikoistuvat Abdulkarim ja Yusuf ovat toimineet lääkäreinä yli viisi vuotta, pääosin Helsingissä. Varsinkin uransa alkuvaiheessa Yusuf koki, että pelkästään hänen ulkonäkönsä herätti oletuksia puutteellisesta kieli- ja ammattitaidosta. Monet eivät uskoneet, että hän oli opiskellut Suomessa.
Ensimmäisessä terveysasematyössään Abdulkarim kuuli toistuvasti, kuinka toimistosihteeri vakuutteli puhelimessa, että Hibo on suomalainen, tule vain hänen vastaanotolleen, hän on hyvä lääkäri.
– Tuntui toisaalta hyvältä, että minua puolustettiin, mutta samaan aikaan hirveältä, että ihmisiä piti vakuuttaa tulemaan hoidettavikseni. On myös potilaita, jotka hoitotilanteen jälkeen pyytävät anteeksi ennakkoluulojaan.
Potilaiden alituinen vakuuttelu myös hoitotilanteessa kuluttaa henkisesti ja vie aikaa.
– On turhauttavaa perustella Käypä hoito -suositusten mukaista hoitoaan, kun tietää, että auktoriteetiksi koettu valkoinen suomalaislääkäri ei välttämättä joudu sitä tekemään.
Naissukupuoli heikentää kohtelua
Abdulkarim sanoo silti kohtaavansa mieluummin avoimen epäluulon kuin peitellyt asenteet.
– Silloin tiedetään heti toistemme näkökannat.
Piilotellun rasismin näkee ilmeistä, kehonkielestä ja kysymysten asettelusta.
– Elämänmittaisen harjoittelun tuloksena osaa tunnistaa, että tämä ei ole vain vaikea potilas.
Naissukupuoli heikentää ulkomaalaistaustaisen lääkärin kohtelua entisestään.
– Ja kun käyttää huivia, uskonto näkyy ulospäin, toisin kuin miehillä. Huiviini liitetään oletuksia, kuten esimerkiksi, että en voi koskea potilasta tai tehdä tiettyjä tutkimuksia, Yusuf sanoo.
Miesten raportoima rasismi myös uskotaan paremmin. Naisen kertomukset kuitataan usein sillä, että olet nuori nainen.
– Aina joutuu käymään läpi, että johtuuko tämä kohtelu ihonväristäni, sukupuolestani, huivistani vai jostakin muusta.
Yusuf kertoo joutuvansa myös jatkuvasti pelastamaan ”itsensä näköisiä potilaita” ja perustelemaan heidän hoidontarvettaan.
– Koska heidän vaivojaan ei ole otettu tosissaan terveysasemilla, joudun päivystyksessä selvittelemään taustoja. Voi käydä ilmi, että potilasta ei ole koskaan puhuteltu omalla kielellään. Pitkäaikaiset vaivat ovat paljastuneet jopa syöpäsairauksiksi.
Rasismi myönnettävä ongelmaksi
Abdulkarim ja Yusuf muistuttavat, että kaikilla on oikeus käydä töissä ilman jatkuvaa varautumista rasismiin. Heidän mukaansa kaikissa työyhteisöissä on ihmisiä, jotka tiedetään rasisteiksi, mutta joiden käytöstä peitellään.
– Sanotaan vain, että tuo nyt on vähän tuommoinen, mutta oikeasti hyvä tyyppi. Rasismi on sillä kuitattu ja samalla hyväksytty. Se, että toteaa kollegan rasistiksi, nähdään isompana ongelmana kuin itse rasistinen käytös tai puhe. Niin kauan kuin rasismia ei myönnetä ongelmaksi, kokemusta siitä ei oteta yhteiskunnassa tosissaan.
Työyhteisöissä ei ole työkaluja rasismin käsittelyyn ja kitkemiseen, ja keskustelu aiheesta on lapsenkengissä, Abdulkarim ja Yusuf sanovat. Seksuaaliseen häirintään syyllistynyt voidaan velvoittaa esimerkiksi koulutukseen, mutta rasismiin syyllistyneelle pidetään vain puhuttelu.
Yusuf raportoi vastikään toisen lääkärin rasistisesta suhtautumisesta potilaaseen, ja organisaation ratkaisu oli se, että Yusuf kutsuttiin luennoimaan aiheesta, ilmaiseksi.
– Poliisiystäväni mielestä nuo kommentit täyttivät rikoksen tunnusmerkit ja suositteli rikosilmoituksen tekemistä. Työnantaja teki voitavansa, sillä ei ole muita keinoja kuin pitää kokous ja kirjata asiat. Teoilla pitäisi olla seuraukset, jotta ihminen oppisi virheistään ja käytös muuttuisi. Vaikka jonkinlainen verkkokoulutus, jonka suorittamista voi valvoa, Abdulkarim sanoo.
Työnantaja oli kertonut tukevansa, jos Abdulkarim päättää tehdä asiasta rikosilmoituksen.
– Jo se, että suhtaudutaan vakavasti, on tärkeää. Kuulemme näitä kokemuksia jatkuvasti myös rodullistetuilta ystäviltämme ja kollegoiltamme. Mutta kokemuksia ei uskalleta tuoda esiin, koska pelätään, että niitä ei uskota. Pelätään myös hankalaksi leimautumista ja uralla etenemisen vaikeutumista.
Naiset ovat havainneet, että vain tietynlainen rasistinen kielenkäyttö koetaan ongelmaksi, ei rasismi itsessään. Eräässä tilanteessa, missä todennettiin esihenkilön käyttäytyneen rasistisesti ja yhdenvertaisuuden vastaisesti, eräs ylempään johtoon kuuluva oli ylpeänä kertonut selvittäneensä tilanteen, koska oli sanonut väärin toimineelle, että ”tuollaisia asioita ei saa sanoa ääneen tänä päivänä”.
”Suvaitsevaisuus-sana pitäisi poistaa”
Yusuf ja Abdulkarim luennoivat lääketieteen rakenteellisesta rasismista muun muassa Helsingin yliopistossa. Kurssi on valinnainen, mutta viime vuonna yliopistossa järjestettiin myös pakollinen seminaari monikulttuurisuudesta.
– Molempien kurssien pitäisi olla pakollisia, koska silloin mukaan tulee opiskelijoita, jotka eivät ole nähneet tätä ongelmaa aiemmin, Abdulkarim sanoo.
Hän luennoi rasismista myös muissa oppilaitoksissa, sairaaloissa ja lääketieteen koulutuspäivillä. Antirasismin asiantuntijan roolissa hän tekee koulutuksia ja yhteistyötä THL:n kanssa verkkokoulutuksen tiimoilta. Tämä laaja koulutus on kaikille avoin ja ilmainen.
Naiset kokevat, että useiden monikulttuurisuusopetusten tyyli edustaa mennyttä aikaa.
– Esimerkiksi sana ”suvaitsevaisuus” pitäisi poistaa käytöstä kokonaan. Miksi jotakin ihmisryhmää pitäisi suvaita, siis jotenkin sallia heidän olemassaolonsa? Opetuksen pitäisi lähteä siitä, että osataan kohdata ihmisiä ihmisinä ja tämän opetuksen pitäisi alkaa jo varhaiskasvatuksessa.
