Lääkärin ammatti on ruokkinut lukemattomia tarinoita viihdekirjallisuudessa. Tästä esimerkkinä kotimainen Lääkäri-pokkari, jota on julkaistu jo vuodesta 1966. Oululaisen Kolmiokirjan kustantamat, kerran kuukaudessa ilmestyvät satasivuiset tarinat ovat säilyttäneet lukijakuntansa median murroksesta huolimatta.
– Olen miettinyt, mikä siinä maailmassa kiehtoo. Lääkäriä on varmaankin helppo pitää turvallisena pelastajana, ja sairaalassa on aina läsnä suuria tunteita, Kolmiokirjalla pitkään työskennellyt toimittaja Anni Moilanen uskoo.
Hänen toimenkuvaansa kuuluu muun muassa Lääkäri-tarinoiden käsikirjoitusten tilaaminen.
– Tehtäväni on esimerkiksi tarkastaa, että tarina on tarpeeksi romanttinen ja pitää lukijan otteessaan. Tarinassa on oltava myös vastoinkäymisiä ja jännitettä henkilöiden välillä.
Lääkärin työn, alan terminologian tai diagnostiikan ei tarvitse olla suuressa roolissa. Useimmiten ainakin toinen päähenkilöistä on ammatiltaan lääkäri.
– Tarinan tulee sijoittua lääkärien elämään tai sairaalamaailmaan, mutta aika vähän mitään lääketieteellistä osuutta niissä on. Jos tekstissä on liikaa alan termistöä, lukijat eivät jaksa kiinnostua. He pitävät kevyestä luettavasta, ei niinkään lääketieteellisestä pläjäyksestä.
Lääkäreiltä ei ole tullut palautetta
Moilanen olettaa tyypillisen lukijan olevan sarjaan jo pitkään sitoutunut, keski-ikäinen tai vanhempi nainen, jolle painettu lukeminen on tuttua. Nuoremman lukijakunnan tavoittelu on hankalaa ajassa, jossa kahden minuutin Tik Tok -videot jyräävät.
– Lukijatutkimusten perusteella tiedämme, että lukijamme arvostavat perinteitä ja kotia. Tarinat tarjoavat pakoa arjesta. Tunteet ovat tärkeämpiä kuin faktat. Niitä haluamme saada lukijamme tuntemaan.
Kirjoittajia on kymmenkunta, lukijoita viitisen tuhatta kuukaudessa. Myynti piristyi koronan aikana ja on pysynyt nousujohteisena. Moilanen uskoo, että suosion syynä on paitsi kotimaisuus, myös se, että ihmiset janoavat yhä rakkautta.
Tarinoiden kaava on siis perinteinen: rakkaus voittaa ja toisilleen tarkoitetut saavat lopulta toisensa.
– Liian synkäksi ei saa mennä, ja vaikka joku tarinassa kuolisikin, ei yleensä kumpikaan pääparista.
Moilanen ei muista saaneensa palautetta keneltäkään lääkäriltä.
– Aina joskus olen miettinyt, onkohan teksteihin jäänyt asiavirheitä. Mutta tämä on kuitenkin viihdettä. Pyrimme saamaan faktat oikein, mutta riittää, että tarina on uskottava.
Tosielämän hahmoja ja kokemuksia
Yksi Lääkäri-pokkareiden kirjoittajista, nimimerkiltään Sara Storm, on luonut tarinoita jo 15 vuoden ajan. Storm myöntää naurahtaen, että hänellä ei ole hoitoalan koulutusta ja siksi ensimmäistä tarinaa naputellessa kokeneenkin kirjoittajan sormet vähän tärisivät.
– Vaikka olin katsonut tarkkaan Teho-osastoa, mietin, kuinka uskottava tällä pohjalla voi olla.
– Aviomieheni ensimmäinen ammatti on sairaanhoitaja, eli joitakin tarkennuksia olen häneltä kysellyt. Tosin hän on viimeksi työskennellyt hoitajana yli 20 vuotta sitten, kirjallisuutta ja taidehistoriaa opiskellut, vapaana toimittajana työskentelevä Storm kertoo.
Hän päätyi siirtämään ensimmäiseen pokkariinsa muistisairaan isoäitinsä hoitotarinan. Sittemmin Storm on kirjoittanut yli sata Lääkäri-tarinaa, joissa käyttää materiaalina yhä sekä lähipiirin sairaalakokemuksia että tosielämän uutisia, lääketieteellisiä uutiskirjeitä ja alan tutkimuksia.
– Käypä hoito -suositukset ovat ahkerassa käytössä, samoin verkosta löytyvät sairaanhoitajien opinnäytteet ja opetusvideot vaikkapa kanyloinnista.
Storm kertoo pyrkivänsä realistiseen kuvaukseen, mutta aina se ei onnistu.
– Kun ei toimi alalla eikä pokkarin kirjoittamiseen käytettävä resurssi mahdollista perusteellista faktojen penkomista. Nämä tarinat kirjoitetaan päivissä, joten on varsin todennäköistä, että sinne jää välillä alkeellisia kämmejä. Oletan kuitenkin lukijan tietävän, mihin tarttuu: viihderomaani on aikuisten satu.
Kolmiokirja ohjeistaa kirjoittajia kuvaamaan romantiikan lisäksi ihmisten kamppailua elämän ja kuoleman, terveyden ja sairauden, toivon ja epätoivon välillä. Sairauden tai vaivan ilmenemistä on toivottavaa kuvailla, mutta vältettävä luettelomaista oirekuvailua.
– Huumori on minun leipälajini. Vaikka tarinoissani on myös traagisia kohtaloita, haluan tuoda niihin kepeyttä ja naurua.
Vastapainoa sodalle ja tuholle
Viihdekirjallisuuden suosio on tällä hetkellä suurta. Storm uskoo sen liittyvän maailmantilanteeseen.
– Minkä tahansa ruudun avaa, vyöryy silmille sotaa, tuhoa ja kuolemaa. Varmaan siksi tartutaan tarinoihin, joissa ihmisille käy hyvin. Se on välttämätöntä jaksamisen kannalta.
Stormin tarinoissa on ollut myös kiistanalaisia hahmoja, kuten valelääkäreitä ja valehoitajia.
– Ja lääkäreissäni on ollut myös aivan hirvittävän kieroja pahiksia, joista jotkut ovat päätyneet suljetulle osastolle, jotkut vankilaan. Hyytävin lääkärihahmoni ryhtyi vanhusten palvelukodissa kuoleman enkeliksi eli purki lääkityksiä mielivaltaisesti, koska vanhusten hoito tulee yhteiskunnalle liian kalliiksi.
Storm myöntää, että hänen lääkärinsä ovat myös huomattavan urheilullisia.
– He ovat aina lähdössä lenkille.
– Aika monet ovat myös verbaalisesti notkeita ja hauskoja.
Sarja on ajassa kiinni
47-vuotias Minna Perheenmies löysi teini-ikäisenä äidin ja mummon vanhat Lääkäri-pokkarit ja viehättyi heti.
– Pidän tarinoiden kotimaisuudesta. Sarja on ajassa kiinni, ja henkilöt ovat kiehtovia. Tarinoissa on myös aina mukana ihmisyys, sanoo Perheenmies, koulutukseltaan lähihoitaja.
– Kun tarinoissa kerrotaan vaikka jostakin sairaudesta, usein pohdin, onko tämä todenperäistä. Joskus jopa googlailen näitä, muttaen muista koskaan löytäneeni mitään virheitä.
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivulla.
