Kuvantamistiimi lähti tien päälle

Pohjois-Pohjanmaalla diabeteksen aiheuttama näkövammaisuus on vähentynyt merkittävästi, kun hoitoon pääsyä on nopeutettu menemällä potilaiden luokse.

Teipillä tehdyt merkinnät risteävät Oulun yliopistollisen sairaalan varastohallin lattialla. Hoitaja Anne Kurikka tiiraa lattialle teippien keskeltä ja nyökkää, että nyt on hyvä. Vuosi on 2005 ja klinikan silloisen johtajan professori Anja Tuulosen idea auton perässä vedettävästä silmätutkimusyksiköstä alkaa olla ­valmis rakennettavaksi nyt, kun sisämittojen toimivuus on varmistettu. Dia­beteskuvausten lisäksi liikkuvassa tut­kimusyksikössä ryhdytään tekemään glaukooman seurantatutkimuksia.

Seitsemän vuotta myöhemmin ­dosentti, silmätautien erikoislääkäri ­Nina Hautala vastaanottaa koko työryhmän puolesta Lääkäriliiton laatupalkinnon, joka on myönnetty hänen johtamalleen diabeettisen retinopatian seulonta- ja hoitoprosessille. Järeän maastoauton perässä vedettävä Silmo vastaa retinopatian seulonnasta valtaosassa OYS:n erityisvastuualueen kunnista. ­Samalla hoitoa vaativille potilaille avautuu tarvittaessa nopeasti pääsy erikoissairaanhoitoon asuinpaikasta riippumatta.

Seulonta 
Pohjois-Pohjanmaan valtti

Hautalan mukaan VEGF-kasvutekijä­estäjähoidon yleistyminen lienee osaltaan vaikuttanut siihen, että diabeteksen aiheuttama näkövammaisuus on vähentynyt koko maan alueella 35 % vuosien 2007–2011 aikana. Pohjois-Pohjanmaalla tapaukset vähenivät 86 %.

– Kun hoitokäytännöt ovat yhtenevät koko maassa, merkittävin ero on seulonnassa. Vaikeahoitoisia potilaita tulee enää äärimmäisen harvoin, sillä tavoitamme diabeetikot kattavasti ja riittävän ajoissa, minkä lisäksi kuvaaminen ja kuvien tulkinta on luotettavaa, Hautala sanoo.

Hän huomauttaa, että diabeettisista silmämuutoksista kärsivät potilaat eivät parane yksistään sillä, että heidän ­silmänsä kuvataan ja muutokset todetaan. Silmon seulonnasta alkava prosessi kattaa koko diabeettista retinopatiaa sairastavan potilaan hoitoketjun seulonnasta ja seurannasta hoitoon asti. ­Samalla tiedonkulku eri vaiheiden vä­lillä on saatu mahdollisimman nopeaksi. Hautala sanoo, että koko hoitoketjun ­tulee olla jouheva ja saumaton koko­naisuus, jossa ei ole viivettä missään ­vä­lissä.

– Kevennämme osaltamme myös terveyskeskusten taakkaa. Kuvauksiin ja kuvalausuntoihin kuluva aika voidaan käyttää muuhun toimintaan ja jos kuvauksissa havaitaan hoitoa vaativia muutoksia, potilas on jo valmiiksi erikois­sairaanhoidon piirissä ja poikkeaviin löydöksiin voidaan reagoida välittömästi, Hautala summaa.

Työpaikka tien päällä

Silmon arki etenee selkeän marssijärjestyksen mukaisesti. Kuntien diabeteshoitajat ilmoittavat potilailleen, ­milloin silmänpohjantutkimukseen on mahdollista päästä Silmo-yksikön ­karauttaessa kuntaan. Vaunua vetämään lähtee OYS:sta kaksi henkilöä – vaunun siirtämisestä vastaava valokuvaaja ja silmähoitaja. Molemmilla on omat työtilansa vaunun päädyissä.

Silmo-yksiköstä on yhteys OYS:n ­Esko-potilastietojärjestelmään, joten hoitajan lausunto siirtyy välittömästi sairauskertomukseen. Jos muutoksia on paljon, kuvat siirretään OYS:iin Hautalan nähtäväksi tarkempaa luokittelua ja diagnostiikkaa varten.

Jos erikoislääkärin kannanottoa ei ­tarvita, hoitajan lausunto etenee välittömästi potilaan terveyskeskukseen sähköisenä palautteena. Potilaat luokitellaan valmiiksi kolmeen luokkaan, joiden mukaisesti kunnan diabeteshoitajaa ohjataan kutsumaan juuri kuvatut diabeetikot seurantakäynnille 1–3 vuoden päästä.

Työnjako hyödyttänyt erikoissairaanhoitoa

Hoitoketjun haltuunotto on lisännyt ­erikoissairaanhoidon vastuuta, mutta samalla myös helpottanut sen kantamista. Työtaakkaa poliklinikalla helpottaa hyvässä hoitotasapainossa olevien retinopatiapotilaiden seurannan siir­täminen Silmo-yksikköön, jolloin OYS:ssa voidaan keskittyä aktiivisia ­hoitotoimenpiteitä edellyttävien potilaiden hoitoon. Sairauskertomuksen silmänpohjakuvalausunnossa oleva tieto diabeteksen yleisimmän kohde-elin­vaurion mahdollisesta etenemisestä ­tukee osaltaan myös muiden diabetespotilaiden hoitoon osallistuvien lääkäreiden hoitopäätöksiä. Hautala huomauttaa, että kaikki tämä edellyttää ­kokemusta ja kuvantamistutkimusten korkeaa laatua. Tässäkin keskittäminen kannattaa: Kuvantamisinsinööri Antti Keskitalo laskee, että hän kuvaa noin 
4 000 diabeetikon silmät vuosittain.

Silmo-yksikössä vuorottelee pääasiassa kaksi valokuvaajaa ja kolme hoitajaa, jotka kantavat vastuun kuvien alku­seulonnasta. Silmo-yksikkö kiertää Pohjois-Pohjanmaata ja Kainuuta neljänä päivänä viikossa. Työpäivät ovat kymmenentuntisia, jos pohjoisen kelit eivät yllätä.

– Olen ollut mukana suunnittelemassa toimintaa alusta asti. On motivoivaa nähdä tuloksista, että työ on kannattanut, Kurikka sanoo.

Teksti ja kuva: Juha-Pekka Honkanen
toimittaja

OYS:n silmä­tautien klinikka sai tämänvuotisen Lääkäriliiton laatupalkinnon diabeettisen retinopatian seulonnan tehostamisesta liikkuvan silmätutkimusyksikön avulla. Toinen palkittu oli Kymen­laakson psykiatrinen sairaala työtapojen kehittämisestä pakon käytön vähentämiseksi ja työturvallisuuden parantamiseksi.

Julkaistu Lääkärilehdessä 50–52/12.