Aulus Cornelius Celsus kirjoitti lääketieteen oppikirjan De Medicina 2000 vuotta sitten. Julkaisemme ohessa suoran käännöksemme Celsuksen latinankielisestä kirjoituksesta peräpukamien hoidosta antiikin Roomassa:
”On olemassa myös kolmas vauriotyyppi, jossa suonten päät nousevat ikään kuin nystyröinä ja vuotavat usein verta (Tertium aut vitium ora venarum tamquam ex capitulis quibusdam surgentia, quae saepe sanguinem fundunt). Kreikkalaiset kutsuvat niitä nimellä haemorrhoidas (kr. haemorrhois, verenvirtaus). Naisilla näitä saattaa esiintyä myös emättimen suulla. Joidenkin kohdalla ei ole kovin turvallista tukahduttaa vuotoa. He eivät tule vuodosta heikommiksi ja tämä on puhdistusta, ei sairaus (habent enim purgationem hanc, non morbum). Niinpä jotkut hoidetut potilaat ovat siitä syystä, että heidän verensä ei ole päässyt poistumaan, sairastuneet äkillisiin ja ankariin tauteihin, kun sairastunut aines on kulkeutunut palleaa ja sisäelimiä kohden.
Mutta, jos verenvuoto aiheuttaa todella haittaa jollekin, hänen tulee istua vedessä, jossa on keitetty rautayrttiä, ja lisätä siihen varsinkin hienoksi jauhettua granaattiomenan kuorta kuivattujen ruusun lehtien kera, tai jotakin muuta, joka tukahduttaa verenvuotoa. Mutta tulehdusta saattaa esiintyä erityisesti siinä, missä ankara suolen tyhjentyminen on repinyt pintakudosta ja näin kova vatsa on vahingoittanut tätä kohtaa. Silloin on istuttava makeassa (siis suolattomassa) vedessä ja pukamia on haudottava munilla. Hauteeseen on käytettävä munankeltuaista ja ruusunlehtiä, joita on uutettu rusinaviinissä. Ja, mikäli pukamat ovat sisäisiä, niihin on siveltävä haudetta sormella, mutta, jos ne ovat ulkoisia, niiden päälle on pantava liina, jolle haudetta on levitetty. Jos näistä keinoista ei ole tarpeeksi apua, käytetään tavallisesti lääkkeitä, jotka kauterisoivat näitä pieniä suonenpäitä.
Jos pukamat ovat jo vanhempia, silloin Dionysiokseen nojaten on pinnalle siroteltava sandarakkipihkaa (seetripuun pihkaa), sitten on lisättävä yhdistettä, joka sisältää: kuparilastuja, kultaväriä (auripigmenttiä/orpimenttia) 20 grammaa ja kalkkikiveä 32 grammaa. Seuraavana päivänä pukama on puhkaistava neulalla. Kauterisoiduista suonenpäistä muodostuu arpikudosta, joka estää verenvuodon. Mutta joka kerta, kun verenvuoto on näin tukahdutettu, sairastunut materia on otettava erilleen varsin tarkasti, ettei siitä koituisi mitään vaaraa. Lisäksi miehiltä sekä niiltä naisilta, joilla ei ole enää menstruaatiota, tulisi laskea ajoittain käsivarresta verta (interdum ex brachio sanguis mittendus est).
Mutta, jos itse peräaukko tai kohdunsuu on luiskahtanut esiin (sillä sellaistakin tapahtuu toisinaan), on tutkittava, onko esiin luiskahtanut kudos puhdasta vai limaisen nesteen peittämää. Jos se on puhdasta, potilaan on istuttava vedessä, jossa on suolaa tai jossa on keitetty rautayrttejä tai granaattiomenan kuorta. Mikäli pinta on märkä, sitä on huuhdeltava kuivalla viinillä ja siveltävä paahdetulla viinin pohjasakalla. Kun esiinluiskahdus on hoidettu kummalla tavalla tahansa, se on työnnettävä takaisin ja siihen on pantava hienoksi jauhettua ratamoa tai pajun lehtiä, jotka on keitetty viinietikassa, sitten haavaside ja viimeksi päälle villakangasta. Nämä on peitettävä siteellä jalkojen ollessa sidottuina toisiinsa.
Tähän paikkaan voi toisinaan ilmestyä sienimäistä haavaumaa. Talviaikaan sitä on haudottava haalealla, muutoin kylmällä vedellä. Päälle sirotellaan kuparilastua, sitten myrttivahaa, johon on lisätty kuparilastua, nokea ja kalkkia. Elleivät nämä keinot tepsi, on siirryttävä väkevämpiin lääkkeisiin tai kauterisoitava kuumalla raudalla (Si hac ratione non tollitur, vel medicamentis vehementioribus vel ferro adurendum est).”
Kirjoittajat:
Työryhmä Ylermi Luttinen, Antti Jääskeläinen, Arto Kivimäki, Kimmo Kemppainen, Martti Vastamäki
Toimittaja: Hannu Ollikainen
Juttu on julkaistu Lääkärilehden 13/2017 columna latina -palstalla.
