Kun Kuopion yliopistolliseen sairaalaan annettu suuronnettomuushälytys kilahti johtajaylilääkäri Antti Hedmanin kännykkään, hän oli työtehtävissä 120 kilometrin päässä sairaalasta.
Oli tiistai, 1. lokakuuta, kello 12.50. Savon ammattiopiston tiloissa kauppakeskus Hermanissa oli sattunut väkivallanteko, jossa oli käytetty teräasetta.
Johtajaylilääkäri on näissä tapauksissa lääkintäkomentaja numero yksi, joka johtaa tilannetta. Myös hänen varahenkilönsä, sairaalan johtaja Heikki Miettinen sattui olemaan samassa paikassa, 120 kilometrin päässä.
He nimesivät sairaalassa paikalla olevan lääkärin johtamaan tilannetta ja lähtivät saman tien ajamaan kohti Kuopiota.
– Kun olimme sairaalan johtokeskuksessa, tilanne oli oikeastaan jo pääosin ohi ja hälytys purettu. Saimme raportin asiasta, Hedman kertoo.
Siitä eteenpäin hän huolehti tilanteen viestinnästä talosta ulospäin.
Sairaala selvisi tilanteesta hyvin
KYS selvisi kymmenen teräaseiskussa loukkaantuneen hoidosta hyvin.
– Kaikki hoitui ammattimaisesti, mistä voi olla kiitollinen koko henkilökunnalle. Myös yhteistyö eri viranomaisten kanssa sujui mallikkaasti, Hedman sanoo.
Potilaista kaksi tarvitsi tehohoitoa. Toinen vakavasti loukkaantuneista oli tekijä itse. Yksi uhri oli kuollut.
Koska tapaus sattui virka-aikana lähellä vuoronvaihtoa, sairaalassa oli hyvä miehitys ja useita tiimejä ottamassa potilaita vastaan.
Paikalle hälytettiin lisää henkilökuntaa, vapautettiin leikkaussaleja ja osastoja sekä perustettiin tilannekeskus. Pari alkamassa ollutta leikkausta peruttiin niin, että nukutettu potilas herätettiin ennen toimenpiteen alkua.
Pääosa hoidetuista vammoista oli teräaseesta tulleita haavoja. Lisäksi oli joitakin murtumia. Omaisille järjestettiin kokoontumistila ja kriisiapua.
Suurin osa vammoista oli lieviä tai ei vaatinut ainakaan välitöntä leikkaushoitoa. Suuronnettomuushälytys purettiin jo kello 14.10. Sairaalan toiminta palautui normaaliksi illan aikana.
Asian prosessointi sairaalassa jatkuu
– Tapaus on koskettanut syvästi sekä lääkäreitä että hoitajia ja muuta henkilökuntaa, Hedman kuvaa.
Tämä tuli ilmi henkilökunnan keskustelutilaisuuksissa, joita on pidetty useita. Monilla on ollut tarvetta purkaa tuntojaan. Surullisuus ja järkytys ovat olleet läsnä.
Sen tapaus opetti, että henkilökunnan "defusing"-tilaisuuksia pitäisi järjestää vieläkin nopeammin.
– Tilannetta pitäisi päästä purkamaan ja käymään läpi lähtökohtaisesti jopa saman työvuoron aikana, kun on hoidettu vaikeasti vammautuneita potilaita.
Lisäksi tarvitaan myöhempää tilanteen puintia. Toisaalta on yksilöllistä, miten asiaan suhtautuu. Oma persoona ja elämäntilanne vaikuttavat taustalla.
– Omaltakin kohdalta voi sanoa, että kun selvisi, mistä on kyse, asiaa peilasi väkisinkin omien nuorten kautta ja mietti, mitä tämä tarkoittaa vanhemmille ja omaisille.
Tekijä on potilas muiden joukossa
Suuronnettomuushälytykset ovat sairaalassa harvinaisia.
– Näitä ei välttämättä satu vuosittainkaan. Nyt tapauksia on ollut kaksi peräkkäin, kun reilu vuosi sitten meillä hoidettiin vakavan bussiturman uhreja.
Vaikka poikkeustilanteiden varalle harjoitellaan, jokainen tapaus tulee yllätyksenä.
Nyt oman leimansa asiaan toi se, että yksi hoidetuista oli iskun tekijä. Myös hänen turvallisuutensa piti huomioida tapauksen jälkeen. Hedman ei kuitenkaan halua avata yksityiskohtia, miten se varmistettiin.
Tekijää hoidetaan ammatillisesti samalla tavalla kuin muitakin potilaita. Hän on potilas muiden joukossa.
– Silti voi olla eroja siinä, miten ihmiset kokevat tällaisen potilaan hoitamisen ja millaisia tuntemuksia siinä herää.
Vaikka tilanne hoitui hyvin, prosessissa on aina jotain säädettävää. Parannettavaa vastaisen varalle Hedmanin mukaan on esimerkiksi sisäisessä viestinnässä tilanteen aikana ja tilanteen purkamisessa heti tapahtuneen jälkeen.
– Myös pientä teknistä viilaamista on meidän hälytysjärjestelyissämme.
Kirjoittaja
Heli Väyrynen
toimittaja
Artikkeli on alun perin julkaistu Lääkärilehdessä 42/2019.
