Kahdeksan syöpäpotilaan haastatteluaineistoon perustuvassa laadullisessa tutkimuksessa sairaus tosiasiana ja ”kohtalona” ei aiheuttanut haastateltavissa kärsimystä, vaan pelko itsemääräämisen ja elämän hallinnan menettämisestä. Haastateltavat toivoivat loppuajan menevän nopeasti, ilman riutumista ja kipuja, tutussa paikassa ja läheisten ihmisten saattamana, kirjoittaa Annu Haho Lääkärilehdessä.
Haastateltavat ilmaisivat olevansa huolissaan siitä, annetaanko heille loppuvaiheessa turhia hoitoja, kohdellaanko heitä inhimillisesti, huomioidaanko pieniä toiveita ja pitkittyykö kuoleminen. Näihin pelon ja ahdistuksen syihin voidaan vaikuttaa rakentamalla luottamuksellinen hoitosuhde ja suunnittelemalla hyvin elämän lopun hoito sekä potilaan laatimalla hoito- ja hoivatahdolla.
Kuolevien potilaiden eksistentiaalista kärsimystä voidaan helpottaa erityisesti sillä, että ammattilaisilla on tahtoa ja valmiutta keskustella asiasta heidän kanssaan. Myös tuki käytännön asioiden järjestelyissä ja selkeä hoitopolku auttavat.
Lähde: Haho A. Palliatiivisen vaiheen syöpäpotilaiden eksistentiaalinen kärsimys. Suom Lääkäril 2017;72:1704–9.
Artikkeli julkaistiin Lääkärilehdessä 33/2017.
kirjoittaja:
Marianne Jansson
toimittaja
Kuva: Fotolia
Lue artikkeli kokonaisuudessaan alla olevasta linkistä
