Kultaisella tunnilla tarkoitetaan isossa traumassa 60 ensimmäisen – ja usein viimeisen – minuutin aikaa. Sen aikana tulee aloittaa potilaan elintoimintojen tukitoimet ja siirtää hänet nopeasti lopulliseen hoitopaikkaan.
Sodat ovat opettaneet traumakirurgeja paljon. Siirtoaika rintamalta sairaalaan oli toisessa maailmansodassa noin 10 tuntia, Korean sodassa 5 tuntia ja Vietnamissa vain 1 tunti. Nopeammin ei pääse tulialueelta sairaalaan edes helikopterilla. Myös siviilissä esimerkiksi kustannustehokkaan lääkintähelikopterien tehokas toimintasäde mitataan ajalla (alle 60 min) eikä matkan pituudella.
Tätä maagista tunnin rajaa on nyt tarkasteltu Afganistanin sota-alueella yhteensä 21 089 amerikkalaisen sotavammapotilaan selviytymisen kannalta. Kokonaiskuolleisuus väheni 13,6 %:sta 7,6 %:iin, kun kuljetusnopeuden pituuteen kiinnitettiin huomio ja pyrittiin alle 60 minuuttiin.
Tutkijat osoittivat selvästi, että nopeudella on siis väliä. Suomessakin tulisi tähän kiinnittää huomiota, kun päivystävien sairaaloiden määrää vähennetään ja toisaalta luodaan lääkintähelikopteriverkostoa. Jos Lapin hiihtokeskuksessa saa pernavamman tai Kuusamossa pohjukaissuolen vaikean vuodon, niin alle tunnissa pitäisi Rovaniemelle päästä.
Lähde:
Kotwal RS, Howard JT, Orman JA ym. The effect of a golden hour policy on the morbidity and mortality of combat casualties. JAMA Surg, verkossa ensin 30.9.2015. doi: 10.1001/jamasurg.2015.3104.
Kirjoittanut:
Hannu Paajanen
gastrokirugian professori
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 1–2/16.
