Tutkimuslupiin liittyy byrokratiaa, mutta koronaepidemia toi siihen uudenlaisia ulottuvuuksia.
Kuten sellaisia, että tutkimushoitaja pujotti eristyksissä olevien sairaalapotilaiden huoneiden oven alta laminoidun tiedotteen, jonka avulla kysyttiin tietoista suostumusta tutkimukseen.
HUS:n tutkimusjohtaja Anne Pitkäranta kuvaa tietoisen suostumuksen hankintaa koronatutkimusten toteutuksen haastavimmaksi osuudeksi.
– Yksi hieno ratkaisu pullonkaulaan olisi, että ihmiset antaisivat biopankkisuostumuksen esimerkiksi Apotin Maisa-portaalin kautta, hän sanoo.
Toinen pohdintaa aiheuttanut kysymys oli viivästetyn suostumuksen käsite. Tämä koski erityisesti tehohoitopotilaita, joilta ei ollut mahdollista kysyä tietoista suostumusta.
Viivästettyä suostumusta voidaan kysyä jälkikäteen, jos tutkimus tuo hänelle suoraa hyötyä. Sitä voi kysyä akuutissa tilanteessa myös omaisilta. Omaisia ei kuitenkaan päästetty koronapotilaiden luo, ja keväällä tehdyn juridisen tulkinnan mukaan tutkimuksessa mukanaolo ei auta potilasta välittömästi.
Pitkärannan mielestä toisenlainenkin tulkinta olisi ollut mahdollinen, koska on näyttöä siitä, että tutkimukseen sisältyvä seuranta auttaa potilasta.
– Kunhan tilanne rauhoittuu, meidän pitää ruveta miettimään, miten tämä ratkaistaan jatkossa, hän sanoo.
Kolmenlaisia tutkimuksia
HUS:ssa on käynnistynyt yli 50 korona-aiheista tutkimusta. Ne voi jakaa kolmeen kategoriaan. On potilaisiin, henkilökunnan hyvinvointiin ja palvelujärjestelmään liittyvää tutkimusta.
Potilastutkimuksen haaste oli, tietoisen suostumuksen saamisen ohella, että moni halusi tutkia samoja potilaita. Asiaa ratkottiin yhteistyöllä esimerkiksi niin, että tutkimushoitaja asioi potilaan kanssa myös toisen tutkimuksen puolesta.
– Siitä olemme pitäneet kiinni, että potilaan ääressä on vain yksi tutkimushoitaja kerrallaan, Pitkäranta sanoi.
Kävi myös niin, että tutkimusideoissa oli päällekkäisyyttä. Näissä tilanteissa neuvoteltiin tutkijoiden kanssa aiheiden rajauksista.
– Ajoittain on sellainen tunne, että on valtakunnansovittelijan työssä.
Henkilökunnan hyvinvoinnin tutkimukseen ideoita tuli niin paljon, että Pitkäranta kysyi HUS:n johdolta ja henkilöstöosastolta linjausta siitä, kuinka paljon henkilökuntaa voidaan haastaa mukaan ja millä kriteereillä aiheita pitäisi priorisoida.
– Porrastetusti saatiin kaikki tutkimukset alkamaan.
Palvelujärjestelmään kohdistuvaa tutkimusta Pitkäranta haluaisi nähdä nykyistä enemmän. Koronatilanne kasvatti etävastaanottojen määrää, ja muun muassa niitä hän soisi tutkittavan lisää. Millaisilla potilailla juuri etävastaanotto toimii hyvin, millaisilla ei? Mitä pitää tehdä, että toimisi kaikilla?
– Koska haluamme yliopistosairaalassa antaa näyttöön perustuvaa hoitoa, meidän pitäisi tutkia myös näitä uusia toimintatapoja. Toivoisin, että se puoli vähän aktivoituisi.
Digitalisaatio on yksi HUS:n strategisista päämääristä, ja aihepiirin tutkimus tukisi Pitkärannan mukaan strategiaa ja uusien toimintojen käyttöönottoa.
Tutkimuksiin on järjestynyt myös rahoitus melko hyvin, Pitkäranta kiittää. Tässä auttoivat muun muassa Juho Vainion Säätiön, Minervasäätiön, Paulon Säätiön ja Suomen Lääketieteen Säätiön yhdessä kokoama 800 000 euron rahoituspooli sekä Suomen Akatemian kahden erityishaun kautta myöntämä 18,8 miljoonan rahoitus.
– Raha ei tällä kertaa ollut suurin ongelma.
Tutkimuksia on alkanut paljon
Koronatilanne vaikutti myös muihin tutkimuksiin. Sairaalaan pääsyä rajattiin epidemian vuoksi ankarasti, minkä vuoksi esimerkiksi lääkeinterventiotutkimusten ulkopuoliset monitoroijat eivät päässeet sisään. Tämä johti muutoksiin tutkimussuunnitelmissa, jotka piti viedä uudelleen eettisen toimikunnan arvioitavaksi.
Toisaalta toimintojen alasajo keväällä vaikutti siihen, että osalla lääkäreistä oli yhtäkkiä tavallista enemmän aikaa miettiä uusia tutkimusaiheita.
Nyt näyttää, että tänä vuonna HUS:ssa myönnetään yli 800 uutta tutkimuslupaa. Viime vuonna määrä oli noin 700.
Minna Pihlava
Kuva Nina Kaverinen
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 37/2020.
