Sepelvaltimotautipotilaiden ja tyypin 2 diabetesta sairastavien hoidon seuranta harveni koronasulun aikana.
Hoitotasapainossa oli kuitenkin vain vähäisiä muutoksia.
Koronapandemian vaikutuksia tarkasteltiin Itä-Suomen yliopiston toteuttamassa tutkimuksessa, joka tehtiin osana Impro-hanketta.
Maaliskuussa 2020 Suomessa otettiin käyttöön useita rajoitustoimenpiteitä koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Terveydenhuollossa tämä näkyi muun muassa kiireettömässä hoidossa ja fyysisten käyntien vähenemisessä. Koronasulun aikaiset toimet vaikeuttivat monien pitkäaikaissairauksien säännöllistä seurantaa ja hoitoa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin sepelvaltimotautipotilaiden ja tyypin 2 diabetesta sairastavien seurantaa ja hoitotasapainoa Pohjois-Karjalassa vuosi ennen sulkuaikaa, sulkuaikana ja vuosi sen jälkeen. Sepelvaltimotautipotilaiden hoitotasapainoa tarkasteltiin LDL-kolesterolin perusteella. Tyypin 2 diabetesta sairastavilla perusteena oli pitkän aikavälin verensokeri, HbA1c.
Sepelvaltimotautipotilaiden hoidon seuranta väheni jatkuvasti koko seuranta-ajan ja entisestään sulkuaikana. Potilaiden LDL-kolesteroliarvot pysyivät keskimäärin vakaina ja laskivat hieman koko seuranta-ajan. Seurantatiheyden laskua voi selittää seurannan tarpeen väheneminen sairauden alun akuuttivaiheen jälkeen.
Diabetespotilailla sen sijaan hoidon seuranta heikkeni väliaikaisesti, mutta palautui koronaa edeltävällä tasolle vuoden 2021 alkupuoliskon aikana. Hoitotasapaino pysyi keskimäärin vakaana. Pientä heittelyä arvoissa oli havaittavissa koronasulun aikaan.
Molempien potilasryhmien osalta huomattiin, että ennen sulkuaikaa heikossa hoitotasapainossa olleiden arvot paranivat hieman sulun aikana.
Tiedeartikkeli on julkaistu Clinical Epidemiology -lehdessä.
Tiiamari Pennanen
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla .
