Koronapandemia muutti kokonaan useamman infektiovuoden kulun, kun erilaisten suojatoimien vuoksi myös muiden infektiotautien kiertäminen seisahtui.
Lastentauteihin erikoistuva lääkäri ja lastentautien epidemiologian dosentti Ilari Kuitunen Mikkelin keskussairaalasta on ollut mukana tekemässä laajaa aihepiiriin liittyvää tutkimusta. Hän kertoi tutkimuksessa ja kliinisessä työssä saamistaan havainnoista Itä-Suomen lääketiedepäivillä Kuopiossa.
Poikkeustilan alkaessa maaliskuun 2020 puolivälissä, tavallisten infektioiden esiintyminen lapsilla pysähtyi. Influenssa- ja RS-virukset hävisivät nopeasti, mutta rinovirukset jatkoivat kiertoa. Kun rajoituksia purettiin keväällä 2020, se ei näkynyt hengitystievirusten ilmaantuvuuden muutoksena.
Talven 2020–2021 aikana influenssaa ja RS-virusta ei tavattu Suomessa lainkaan, vaikka maailmalta raportoitiin erityisesti RSV:ta.
– Tähän vaikuttivat matkustusrajoitukset, se ettei lapsia saanut viedä sairaana hoitoon, ja todennäköisesti myös aikuisten maskien käyttö, Kuitunen arvioi.
Influenssakausi keskeytyi omikronin takia
Syksyllä 2021 koronarajoitusten purkaminen johti ennennäkemättömään parainfluenssaepidemiaan. RS-viruksen epidemiapiikki ilmaantui tavanomaista aiemmin, ja siihen sairastuivat myös tavallista vanhemmat potilaat.
Kun rajoituksia kiristettiin viime vuodenvaihteessa uudelleen omikronin takia, normaalisti joulukuussa alkanut influenssakausi keskeytyi. Influenssakauden huippu siirtyi täysin poikkeuksellisesti toukokuuhun.
Lasten antibioottien kulutus pysyi aiempia vuosia matalammalla tasolla syksyyn 2021 saakka, jolloin se nousi verrokkivuosia korkeammalle. Vuodenvaihteessa omikron-rajoitusten myötä antibioottien kulutus laski taas.
– Nyt se on palautunut ennalleen. Korvatulehdus, johon lapsille kirjoitetaan paljon kuureja, tulee tyypillisesti virusperäisen ylähengitystietulehduksen jälkeen. Jos flunssat jäävät pois, ei tule korvatulehduksiakaan, mikä näkyy antibioottien kulutuksessa nopeasti, Kuitunen selittää.
Yllättävä huomio on, että myös virtsatieinfektiot vähenivät päiväkoti-ikäisillä vuonna 2020.
– Emme voi olla varmoja syystä, mutta se voi liittyä yleisen käsihygienian paranemiseen. Tuon ikäiset harjoittelevat vessareissuilla pyyhkimistä itse, ja päiväkodissa kiinnitettiin erityistä huomiota käsihygieniaan, Kuitunen sanoo.
Pitäisikö opit ottaa käyttöön?
On tavallista, että lapsi sairastaa ensimmäisen päivähoitovuotensa aikana jopa 10–12 hengitystieinfektiota. Ilmiö ei ole lapsen iästä riippuvainen.
Kuitunen näkee, että pandemia-ajasta on mahdollista ottaa oppia, jotta lasten infektioiden määrää saataisiin rajoitettua.
– Ei ole mukava sairastaa, mutta mihin asti voidaan mennä tartuntojen välttelyssä? Kaikki mikrobisto ei ole pahasta, mutta en osaa sanoa, ovatko virukset hyödyllisiä, hän puntaroi.
Lasten elämää Kuitunen ei halua rajoittaa, mutta hän pohtii, voisivatko aikuiset tehdä jotain.
– Pitäisikö pohtia sairauslomakäytäntöjä ja sitä, milloin lapsi palaa päivähoitoon sairauden jälkeen? Voisivatko työnantajat joustaa, ja olisiko etätyö mahdollista, jotta lapset saisivat sairastaa kotona? Entä pitäisikö saada matkustaa vain terveenä?
Kuitunen ei usko, että maskit olisivat pienillä lapsilla hyödyllisiä, mutta aikuisilla niitä voisi ehkä ajatella silloin, jos ei flunssaisena pysty välttämään lähtemistä ihmisten ilmoille.
Anne Seppänen
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
