Essotessa on vajaassa vuodessa opastettu etänä lähes 400 uniapneapotilasta CPAP-laitteen käyttöön.
– Alussa jännitti, toimivatko etäyhteydet ja kuinka potilaat ottavat uuden toimintamallin vastaan. Emme olisi ikinä uskoneet, miten hienosti kaikki on sujunut, kertoo sairaanhoitaja Armi Luukkonen Mikkelin keskussairaalasta.
Hän aloitti CPAP-potilaiden ryhmäohjaukset videoyhteyksin, kun koronatilanne vaikeutui vuosi sitten. CPAP-hoidot uhkasivat jäädä tauolle, koska ryhmiä ei voitu opastaa perinteiseen tapaan.
Keuhkosairauksien yksikköön saattoi kuitenkin hakeutua hoitoon jopa 40 uniapneapotilasta viikossa, sillä uniapnea oli ollut paljon julkisuudessa.
Jo nyt on selvää, että etäohjausta jatketaan koronasta riippumatta.
”Ryhmä on tärkeää pitää tarpeeksi pienenä”
Essoten kaksi unihoitajaa ohjaavat nyt etänä keskimäärin 10 potilasta viikossa. Luukkonen pitää optimaalisena 5–6 hengen ryhmää.
Kun etäryhmäohjaukseen lähetetään sähköpostissa kutsu, mukana lähetetään linkki, joka opastaa laitteen käyttöönottoon.
– Potilailla on älylaitteita ja riittävästi osaamista. Etukäteen varmistetaan, että tietokoneessa on mikrofoni ja kamera tai potilaalla on älykännykkä, Luukkonen kertoo.
Etäohjaus kestää noin 70 minuuttia. Jos se ei suju, potilas tulee ohjaukseen keskussairaalaan.
– Alle 60-vuotiaat valitsevat yleensä etäohjauksen. Viime vuonna etäohjauksessa oli kuitenkin vähintään 80 prosenttia potilaista, 70–80-vuotiaatkin.
Täysin ongelmattomia etäyhteydet eivät ole olleet. Esimerkiksi kutsu linkkeineen on saattanut mennä roskapostiin, mutta nyt niitä jo tiedetään etsiä sieltä.
Tietoliikenneongelmien takia on myös jouduttu odottamaan, että ryhmä on koossa.
Oireiden ymmärtäminen motivoi hoitoon
Potilaat osallistuvat etäohjaukseen kerran. Noin kuukauden kuluttua heille soitetaan ja varmistetaan hoidon sujuminen. Ongelmatilanteissa potilaita neuvotaan ottamaan yhteyttä jo ennen hoitopuhelua.
– Potilaat ovat hyvin tyytyväisiä, ja hoitomyöntyvyys on erinomainen. Laitehoitoon sopeutuu suurin osa potilaista.
On tärkeää, että potilaille selitetään konkreettisesti, mistä hoidossa on kysymys ja mikä mihinkin vaikuttaa, Luukkonen korostaa.
Tulostetusta yöpolygrafiasta potilas näkee sykevaihtelut, ajanjaksot, jolloin hapettuminen on ollut huonoa, ja pystyy monesti yhdistämään ne yöllisiin heräämisiinsä.
– Kannattaa kertoa, miten moninaisia uniapnean oireet voivat olla. Potilaat motivoituvat hoitoon paremmin, kun he pystyvät yhdistämään oireensa hapenpuutteeseen.
Uniapneaa on hoidettava korona-aikanakin
Vaikeaa uniapneaa sairastavan potilaan pitää jatkaa CPAP-laitteen käyttöä, vaikka hän sairastuisi koronaan, painottaa keuhkosairauksien erikoislääkäri, LT Hanna-Riikka Kreivi HUS:sta.
Ylipaino on uniapnean tärkein riskitekijä, ja uniapneasta kärsivistä yli puolet on ylipainoisia. Monien ylipainoon liittyvien sairauksien tiedetään lisäävän vaikean COVID-19-taudin riskiä, toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
– Riski saada COVID on sama potilailla, joilla on uniapnea ja joilla ei ole uniapneaa. Uniapneaa sairastavilla koronapotilailla on kuitenkin suurempi riski joutua sairaalaan, eli uniapneaa voidaan ajatella vaikean koronainfektion riskitekijänä, Kreivi sanoo viitaten suomalaiseen tutkimukseen BMJ Open Respiratory Research -lehdessä.
CPAP-hoitoa pidetään aerosoleja tuottavana hoitomuotona. Tällaiseen hoitoon ajatellaan voivan liittyä suurempi riski levittää virusta ympäristöön, Hanna-Riikka Kreivi sanoo.
Suomalainen ohjeistus kuitenkin on, että koronapotilaan CPAP-hoito jatkuu tavalliseen tapaan.
Hoidon jatkaminen on tärkeää, koska hoitamaton vaikea uniapnea johtaa yöllisiin hengityskatkoihin ja sitä kautta happisaturaatioiden laskuihin.
Päivällä hengitystiet pysyvät auki
– Päivällä CPAP-laitetta sen sijaan ei kannata käyttää, sillä hereillä ollessa hengitystiet pysyvät auki.
Jos uniapneaa sairastava ja CPAP-laitetta käyttävä koronapotilas on kotona, hänen olisi hyvä nukkua eri huoneessa, jos mahdollista, ja olla CPAP-hoidon aikana erillään muista perheenjäsenistä. Maskia ja letkua puhdistetaan ohjeiden mukaan.
Usein korona silti tarttuu perheessä joka tapauksessa, Kreivi huomauttaa.
– Muuten kotona ei juuri voi tehdä muuta kuin pestä käsiä ja noudattaa muita suojautumisohjeita.
Yksilöllinen suojaus helpointa keuhko-osastolla
Sairaalassa CPAP-hoitoa saavia koronapotilaita hoidetaan kosketus- ja pisaraeristyksessä sekä ilmavarotoimin, joten hoitohenkilökunta käyttää FFP2- tai FFP3-maskia.
Potilaat sijoitetaan alipainehuoneeseen, jos mahdollista. HUS:ssa heitä hoidetaan tavallisissakin huoneissa.
Suuri osa uniapneapotilaista hoidetaan keuhko-osastolla, koska suojaukset on siellä helpompi toteuttaa yksilöllisesti. Laput ovissa kertovat, mitä suojausta käytetään mihinkin aikaan vuorokaudesta.
– Päivällä uniapneapotilas käyttää happiviiksiä tai venturimaskia ja hoitohenkilökunta käyttää kirurgista maskia ja visiirejä. Jos uniapneapotilas käyttää yöllä CPAP-laitetta, henkilökunnalla on tehokkaammat maskit, Kreivi kertoo.
Tartuntariskin vähentämiseksi CPAP-laitteen letkustoon voi lisätä ylimääräisen suodattimen ja vuotoventtiilin sekä käyttää kertakäyttöistä tuulettumatonta maskia.
Kokemus on osoittanut, että potilaat käyttävät mieluummin tavallisia, mukavampia tuulettuvia maskeja, ja niillä hoitomyöntyvyys on parempi. Koska henkilökunta käyttää CPAP-hoidon aikana joka tapauksessa tehokkaampia maskeja, ei henkilökunnan tartuntariskin ole todettu suurentuneen.
Kun koronapotilaan CPAP-hoito päättyy, laitteen pesusta on erilliset ohjeet ja laitetta pidetään tavallista kauemmin pois käytöstä.
Suvi Sariola
Kuva Vilja-Maria Saarelma
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 14/2021.
