Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisin eettisin ja tiedollisin perustein erilaisen taustan omaavat päättäjät perustelevat säästökohteitaan. Eettisten arvojen uskoisi korostuvan, jos päättäjällä on omakohtaista kokemusta säästöjen kohteeksi joutuvista potilaista ja heidän hoidoistaan.
Hoidot eivät ole pelkkiä kustannuksia, vaan ne tuovat myös lisää arvokkaita työ- ja elinvuosia. On varmasti vaativaa arvioida säästön kohteeksi joutuneen kuluerän kokonaisvaikutuksia; minkälaisia seurauksia säästöllä tulee olemaan muihin kuluihin tai inhimilliseen kärsimykseen. Ehkä AI tulee avuksi?
Voisi kuvitella, että säästöjä etsivät tutustuvat ensimmäiseksi erilaisiin menoerätaulukoihin. Niissä osuu helposti silmään kallis syöpälääke. Punakynä aktivoituu. Medialle kerrotaan, että kalliista syöpälääkkeistä täytyy säästää, koska näitä käyttävät potilaat eivät kuitenkaan parane. Potilaat eivät välttämättä parane, mutta he voivat elää vielä useita vuosia, tai jopa parantua, uuden lääkkeen ansiosta.
On varmasti vaativaa arvioida säästön kohteeksi joutuneen kuluerän kokonaisvaikutuksia; minkälaisia seurauksia säästöllä tulee olemaan muihin kuluihin tai inhimilliseen kärsimykseen. Ehkä AI tulee avuksi?
Syöpäsäätiön Roosa nauha-keräyksessä kerrotaan nuoresta naisesta, joka sairastui erittäin harvinaiseen ALK-positiiviseen keuhkosyöpään, jolle oli onneksi keitetty täsmälääke. Nuori nainen kirjoittaa: ”Olen elänyt tablettihoidon ja kipulääkityksen voimin. Haaveilen muutosta omaan asuntoon, töihin paluusta ja elämän jatkumisesta. Toivo merkitsee minulle tulevaisuuden hengittämistä. Uskon joka päivä, että lääkkeiden avulla herään huomennakin.”
Uusien täsmälääkkeiden avulla syöpään sairastuneet potilaat saattavat elää hyvää elämää vielä useita vuosia tai jopa parantua. Suomessa syöpien elossaoloennusteet ovat jääneet jälkeen muista Pohjoismaista . Korjataan tilanne, ei huononneta sitä!
Kuka kehtaisi ehdottaa säästöä insuliinihoidosta?
Lähes kaikki pitkäaikaissairaudet kuten verenpainetauti, korkea kolesteroli, astma ja nivelrikko, ovat parantumattomia. Pienen potilasjoukon käyttämä kallis lääke loistaa ”suurena kuluna” yksittäisessä taulukossa, mutta tuhansien potilaiden käyttämät halvemmat lääkkeet aiheuttavat suuremman kokonaiskuluerän.
Vaan kuka kehtaisi ehdottaa, että säästetään diabeetikoiden insuliinihoidoista? Kuten insuliinilla hoidetut diabeetikot, myös monet ”parantumatonta” syöpää sairastavat potilaat pystyvät paitsi elämään hyvää elämää olemaan hoidon avulla myös työelämässä. Kaikkien lääkkeiden hinnat laskevat aikanaan. EU voisi edistää patenttisuojan lyhentämistä.
Teknologiaa ehdotetaan terveydenhuollon kriisin ratkaisijaksi. Eräs entinen pääministeri uskoi sähköisen reseptin ratkaisevan lääkärivajeen ongelman. Näin ei käynyt, mutta sähköisestä reseptistä on ollut muuta hyötyä. Digitaalisilla menetelmillä on varmasti sijansa tulevaisuuden terveydenhuollossa, kunhan niiden käyttö kohdennetaan oikein. Eräs varakas kaupunki päätti luopua vanhusten ryhmäkuntoutuksista ja korvata ne etäyhteyksien avulla toteutettaviksi. Vanhuksille ryhmäkuntoutuksessa oli varmasti yhteisöllisyys liiketerapiaa tärkeämpi.
Eräs sote-johtaja on ymmärtänyt yksinäisyyden olevan vanhuksilla yleistä. Hänen mielestään yksi perusterveydenhuollon ongelmista ovat vanhukset, jotka hakeutuvat lääkärin vastaanotolle yksinäisyyden vuoksi. Epäilen suuresti tämän väittämän todenperäisyyttä. Löytyykö ICD-luokituksesta yksinäisyysdiagnoosia? Jos ei löydy, pitäisi se lisätä, koska yksinäisyys on merkittävä riski terveydelle. Sitä vastoin yhteisöllisyydellä on suuri terveyttä edistävä vaikutus.
Kafkamaisin säästökohde on irtisanoa henkilökuntaa
Kafkamaisin säästökohde on irtisanoa terveydenhuollon henkilökuntaa, josta jo nyt on pulaa. Päättäjien kannattaisi säästöjä suunnitellessaan pohtia aivan ensimmäiseksi itse aiheuttamiaan kuluja suhteessa nykyisiin säästövaatimuksiin. Poliitikot kuluttivat satoja miljoonia euroja soten suunnitteluun ja korkeiden palkkojen ja palkkioiden jakoon.
Päättäjien kannattaisi säästöjä suunnitellessaan pohtia aivan ensimmäiseksi itse aiheuttamiaan kuluja suhteessa nykyisiin säästövaatimuksiin.
Jatkuvat organisaatiomuutokset, kalliit ja huonosti toimivat potilastietojärjestelmät ja uusien yhä suurempien ”hyvinvointikeskusten” rakentaminen ovat tehneet ison loven potilaiden hoitoon tarkoitettuun budjettiin.
Erään vuoden Oy Apotti Ab:n lisälasku oli 200 miljoonaa euroa eli neljä kertaa summa, jota Hus nyt säästää mm. henkilökunnan irtisanomisilla. Kun henkilökunta ei riitä, kasvavat jonot ja käytettävissä olevista varoista menee isompi osa sakkomaksuihin Valviralle. Myös Oy Apotti Ab aikoo irtisanoa 150 työntekijää ja muuttaa enintään 350 henkilön työtehtäviä.
Terveydenhuollon henkilökunnallakin on oma vastuunsa rahoitusvajeesta, josta joutuvat eniten kärsimään potilaat. Jo kallis koulutuskin edellyttäisi monelta nykyistä suurempaa panosta julkisen terveydenhuollon palvelujen säilyttämiseksi.
Toivoisin, että säästöjä ehdottelevat tarkistaisivat ensin säästökohteensa tosiasiat ja niiden laaja-alaiset seuraukset, niin inhimillisen kärsimyksen kuin myös kustannukset, jotka lyhytnäköisistä säästöistä myöhemmin koituvat. Yrittäkää myös kuvitella, miltä syöpää sairastavista potilaista ja vanhuksista tuntuu, kun heiltä aiotaan viedä hoidot ja kun he lisäksi kokevat itsensä terveydenhuollon resurssipulan aiheuttajiksi, syyllisiksi.
Olisi myös hyödyllistä pohtia, minkälaisen ihmisen evoluutio on luonut ja miten nyt suunniteltavat teknologiset ratkaisut voivat olla tämän ihmisen kanssa ristiriidassa.
Kirjoittaja on LKT, professori emerita ja tutkimusjohtaja, Helsingin yliopisto.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivulla.
