Contraception-lehdessä julkaistun matemaattiseen mallintamiseen perustuvan tutkimuksen mukaan hysteroskooppisen sterilisaation raskausriski on kymmenkertainen verrattuna vanhempaan laparoskooppiseen sterilisaatioon.
Yalen yliopiston ja UC Davisin tutkijat laskivat, että 10 vuoden seurannassa hysteroskooppinen, mikroimplanteilla tehtävä sterilisaatio aiheuttaa 96 raskautta tuhatta naista kohti, kun klipseillä tehtävä laparoskooppinen strelisaatio tuottaa 24–30 raskautta tuhatta naista kohti.
Ensimmäisenä vuonna toimenpiteiden ero on tätäkin suurempi, sillä spiraalimaisten mikroimplanttien asettuminen munanjohtimiin kestää kolmisen kuukautta. Tänä aikana naista kehotetaan huolehtimaan raskaudenehkäisystä muilla keinoin.
Suomen käytäntö ei ole havainnut suurta eroa
Suomessa tehdään sterilisaatioita molemmilla menetelmillä.
Käytetyin menetelmä on yhä laparoskooppisesti ja yleisanestesiassa tehtävä munanjohtimien sulkeminen puristimilla (Filshien klipsimenetelmä). 2000-luvulla on yleistynyt polikliinisesti kohtuontelon tähystyksessä eli hysteroskopiassa tehtävä menetelmä, jossa munatorvien aukkoihin asetetaan spiraalimaiset mikroimplantit (Essure). Ne sulkevat munatorvet muutaman viikon kuluessa.
– Suurimmassa osassa sairaaloista tehdään jonkin verran Essure-toimenpiteitä, Etelä-Suomessa suhteessa enemmän kuin pohjoisessa, kertoo osastonylilääkäri Ritva Hurskainen Hyvinkään sairaalasta. Sairaaloiden välillä on vaihtelua, sillä esimerkiksi Turun yliopistollisessa keskussairaalassa käytetään jo enimmäkseen mikroimplantteja.
Hurskainen kertoo, että Hyvinkäällä on tehty vuodesta 2006 lähtien 60–70 hysteroskooppista sterilisaatiota vuosittain, mikä on noin 50–60% kaikista sterilisaatioista.
– Kolme raskautta on havaittu ja nekin olivat ihan alkuvuosina, Hurskainen huomauttaa.
Raskauksista sterilisaation jälkeen ei pidetä kattavaa rekisteriä – muuta kuin satunnaisia tutkimuksia varten.
– Katsoimme sterilisaatioiden pettämisten määrän Suomen tilastoista samalla kun teimme HALO-selvitystä muutamia vuosia sitten. Silloin Essure-menetelmää tehtiin vähemmän, mutta kyse oli vielä oppimiskäyrän alusta. Silloin pettämisriski oli 0,3 %, mikä tarkoittaa 3:a raskautta/1000 naista kohden. Riski oli sama molemmilla menetelmillä, kertoo Ritva Hurskainen.
Syytä siihen, miksi yhdysvaltalaistutkijat arvioivat raskauden riskit ja menetelmien erot niin suuriksi, ei voi kuin arvella. Tutkijat keräsivät aineistoa eri maista satunnaisista tutkimuksista ja laskivat riskin käyttäen matemaattista mallinusta. Naisten ikä on saattanut vaihdella huomattavasti.
Esimerkiksi vastikään Duodecim-lehdessä julkaistun suomalaisen alkuperäistutkimuksen mukaan kummallakaan menetelmällä ei tullut raskauksia 224 naisen aineistossa. Tutkimus arvioi varsinaisesti menetelmien kustannusvaikuttavuutta noin 16 kuukauden kuluttua toimenpiteestä. Sterilisaatiot tehtiin vuosina 2006–2007 Hyvinkään sairaalassa.
– Tutkimuksen naiset olivat kohtuullisen iäkkäitä eli keskimäärin 38–39-vuotiaita, mikä jo luonnostaan alentaa hedelmällisyyttä. Lisäksi jälkitarkastuksessa naiset ovat käyneet meillä melko tunnollisesti, kertoo Ritva Hurskainen.
Kun esimerkiksi Yhdysvalloissa FDA aikanaan arvioi Essure-menetelmän varmuutta, kliinisiin tutkimuksiin osallistuneet naiset kävivät protokollan mukaisissa jälkitarkastuksissa. Näin havaittiin toimenpiteen mahdolliset epäonnistumiset.
– Suomessakin joissakin sairaaloissa jälkitarkastusta hysteroskooppisen toimenpiteen jälkeen tarkastusta ei ole määrätty lainkaan. Mekin olemme nyt kokemuksen myötä kohdistaneet kontrollit niihin naisiin, joilla mikroimplanttien laitossa oli jotain tavallisuudesta poikkeavaa: pitkittynyt laittoaika tai muita ongelmia, poikkeavan kivulias toimenpide tai voimakkaat supistukset jälkikäteen. Tarkastus tehdään ultraääni-tutkimuksella, mutta sekään ei ole täysin sataprosenttinen varmistamaan munatorvien tukkeutumista, Ritva Hurskainen huomauttaa.
Ulla Järvi
toimittaja
Kuva: Pixmac
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
